Kasvua, jolla on tulevaisuus

Hyödynnetään kaupallisesti alueelle luontaisia puulajeja

Hyödynnetään kaupallisesti Suomeen jääkauden jälkeen levinneitä kuusta, mäntyä, raudus- ja hieskoivua sekä haapaa. Muita luontaisia puulajeja kasvatetaan kaupallisten puiden rinnalla, vaikka niitä ei tällä hetkellä hyödynnetä teollisesti. Näitä puulajeja on yli kaksikymmentä lajia.

Luontaisella levinneisyysalueellaan ja soveltuvalla kasvupaikalla puut elävät vuorovaikutuksessa muun lajiston kanssa. Kuhunkin puulajiin on sidoksissa suoraan ja välillisesti merkittävä määrä muita lajeja erilaisissa ekologisissa rooleissaan. Puuyksilöihin sitoutunut lajisto osin muuttuu puun iän mukaan.

Luontaiset puulajit teollisina puina luovat korkean lähtötason sen lajiston osuudelle, joka alueella luontaisesti esiintyisi.

Lajistollinen kohderyhmä: Kuusen, männyn, koivujen ja haavan seuralaislajisto: puiden karikesyötteen lahottajat, rungoilla elävät lajit, puiden lehtien syöjät, puiden juurisienet ja muut puiden sieniosakkaat.

Metsien puulajistoa monipuolistetaan

Metsien puulajistoa monipuolistetaan tavoittelemalla useiden puulajien sekametsiä. Toimenpiteitä ja tavoitteita soveltuvilla metsätyypeillä ovat kuusi-mänty-sekaviljely sekä koivun osuuden lisääminen havupuuvaltaisissa metsissä.

Kokonaan puun oston ulkopuolelle jäävät kaikki noin 25 harvinaisempaa puulajiamme, mukaan lukien rinnankorkeusläpimitaltaan yli 40-senttiset haavat. Teollisesti hyödyntämättä jätettävät puulajit tukevat metsäekosysteemin elinvoimaisuutta ja ilmastokestävyyttä ja siten myös kaupallisesti hyödynnettävien puulajien tuotantoa. Niitä ovat muun muassa raita, harmaa- ja tervaleppä, tuomi, pihlaja sekä tammi ja muut jalot lehtipuut.

Lajistollinen kohderyhmä: Eri puulajeihin erikoistunut seuralaislajisto. Sekametsäisyyttä suosivat linnut, nisäkkäät ja muut lajit.

Vanhoja puuyksilöitä lisätään

Vanhoja puuyksilöitä ovat puut, joiden ikä ylittää niiden normaalin uudistusiän. Vanhoja puuyksilöitä jätetään säästöpuiksi, ja niiden määrä lisääntyy ajan kuluessa kohteilla, joiden käyttöä on rajoitettu. Vanhojen puuyksilöiden määrä lisääntyy suojavyöhykkeillä ja arvokkaissa elinympäristöissä ja muilla suojeltavilla alueilla, koska ne ovat pääsääntöisesti olleet aiemmin talouskäytössä. Vanhojen puuyksilöiden määrän lisääminen koskee kaikkia puulajeja. Niistä muodostuu ajan kuluessa lahopuuta.

Lajistollinen kohderyhmä: Vanhoissa elävissä puuyksilöissä esiintyvä lajisto, elävien puiden lahoavissa osissa elävät lajit.

Lahopuustoa monipuolistetaan ja lahopuuta lisätään

Erilaisilla lahopuilla elää oma lajistonsa. Talousmetsien lahopuuresursseja ovat sahauskannot, latvusmassa eli hakkuutähde, luontainen pieniläpimittainen lahopuu, elävien puiden kuolleet osat sekä erilaatuinen runkolahopuu.

Järeää runkolahopuuta lisätään eri keinoin. Sahauskantoja ei käytetä energiaksi vaan jätetään metsään. Myös osa hakkuutähteestä jätetään metsään.

Maisematasolla tavoitteena on monipuolistaa lahopuuston laatua ja saavuttaa luontainen lahopuun laatudiversiteetti ja luoda lahopuukeskittymiä. Metsänkäsittelyn ulkopuoliset suojelukohteet ovat pääsääntöisesti olleet aiemmin talouskäytössä. Näillä kohteilla tavoitellaan ajan kuluessa luontaista lahopuun määrää.

Lajistollinen kohderyhmä: Eri puulajeilla ja erilaatuisessa lahopuussa elävä lajisto seuralaislajeineen.

Metsiköiden rakennepiirteitä monipuolistetaan ja metsien ikäluokkarakenne säilytetään monipuolisena

Metsiköiden rakennepiirteitä ovat puuston kerroksellisuus ja puuston tiheysvaihtelut. Metsien rakenteeseen luodaan vaihtelua säästöpuilla, säästöpuuryhmillä, suojatiheiköillä ja suojavyöhykkeillä. Metsien käsittelymenetelmien monipuolistaminen ja metsien peitteisyyden säilyttävät käsittelymenetelmät luovat metsien rakenteisiin ja metsikkötason pienilmasto-olosuhteisiin lisää vaihtelua ja eri lajien vaatimien ominaisuuksien yhdistelmiä. Metsien ikäluokkajakauma säilytetään monipuolisena. Puunhankinnan jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että ikäluokkajakauma on monipuolinen.

Lajistollinen kohderyhmä: Linnut, nisäkkäät ja muut lajit reviirillään, suojapaikoista hyötyvät lajit, pienilmaston vaihtelun ja esiintymispaikan resurssien yhdistelmistä hyötyvät lajit. Metsien eri kehitysvaiheisiin sopeutuneet lajit aukkovaiheesta taimikoihin, kasvatusmetsiin, uudistusiän saavuttaneisiin metsiin ja suojelukohteilla tätä vanhempiin metsiin.

Arvokkaat elinympäristöt ja rantaekosysteemit suojellaan

Arvokkaat elinympäristöt ovat avainbiotooppeja, joilla on muusta metsäluonnosta poikkeavat olosuhteet. Avainbiotoopit jätetään käsittelyn ulkopuolelle tai käsitellään niillä esiintyvän lajiston ehdoilla.

Arvokkaita elinympäristöjä ovat muun muassa erilaiset virtavesikohteet ja lähteet, kivikko- ja kalliokohteet sekä jyrkänteiden alusmetsät. 

Ranta-alueet vesi- ja maaekosysteemien rajalla otetaan huomioon metsien käsittelyssä. Rantojen puusto ja lajisto vaihtelevat eri metsätyyppien mukaan. Rantavyöhykkeelle on tyypillistä lehtipuuston esiintyminen usein sekapuuna havupuiden joukossa. Tervaleppä on tyypillinen rantojen puu.

Rantavyöhykkeet ovat tärkeitä myös vesiensuojelussa, ja ne vaikuttavat vesien laatuun ja lajistoon.

Lajistollinen kohderyhmä: Lajisto, joka on sopeutunut näissä elinympäristöissä vallitseviin olosuhteisiin. Suojelukohteiden puusto ja lisääntyvä lahopuusto tukee puiden seuralaislajiston turvaamista. Rantojen elinympäristöihin sopeutunut lajisto. Rantoja leviämisreitteinä hyödyntävät lajit.

Turvemaiden käsittelyä ja vesiensuojelua kehitetään

Turvemaiden metsätaloudessa tavoitteena on turvata suoluontokohteita ja säilyttää vesiekosysteemien vesitalous sekä vesien laatu ja turvata niissä esiintyvä lajisto. Tapauskohtaisesti määritetään aktiiviseen ennallistamiseen soveltuvat ja luontaisesti palautumaan jätettävät suokohteet. Jatkuvapeitteinen metsätalous valitaan toimintamalliksi niille soveltuvilla kohteilla. Vesien suojelun keinovalikoimaa ja toimintaa valuma-aluetasolla kehitetään.

Lajistollinen kohderyhmä: Suo- ja vesiekosysteemien lajisto.

Lehtojen, paahdealueiden ja paloympäristöjen lajistoa turvataan erityistoimin

Lehdoissa esiintyy lajistoa, jota ei esiinny muissa metsätyypeissä. Linjaus lehtojen osalta ohjaa erilaisten lehtojen hoitoa, metsätaloutta ja suojelua. Vesitaloudeltaan kuivissa, tuoreissa ja kosteissa lehdoissa elää kussakin oma lajistonsa. Maantieteellisesti eri puolilla Suomea esiintyvissä lehtokeskuksissa on omat lajistolliset erityispiirteensä. Lehtoihin sopeutunut lajisto käsittää lajiryhmiä, jotka ovat sopeutuneet myös toisistaan poikkeaviin lehtometsän kehitysvaiheisiin ja olosuhteisiin.

Harjurinteiden paahdeympäristöissä esiintyy omaa lajistoaan. Tätä lajistoa turvataan erillisin toimenpitein, jotka suunnitellaan kohdekohtaisesti. Paahdeympäristöissä toteutetaan myös lajikohtaisia toimenpiteitä. Uudistavan maankäytön toimet paahdelajiston hyväksi rakennetussa ympäristössä tukevat harjurinteiden lajiston turvaamista.

Metsäpalot ovat luontainen ilmiö, ja tulen luomiin elinympäristöihin on sopeutunut oma lajistonsa. Hiiltynyt puu ja palanut karike ovat näihin kasvupaikkoihin erikoistuneen lajiston elinpaikkoja. Paloympäristöjä suunnitellusti luomalla edistetään paloriippuvaisen lajiston elinolosuhteita.

Lajistollinen kohderyhmä: Lehtoihin sitoutuneet lajit eri ryhmissä. Harjujen paahdeympäristöihin sopeutunut lajisto. Paloympäristöihin sopeutuneet lajit. Lahopuusta riippuvaiset muut lajit palokohteilla.

Lajikohtaiset toimet tukevat kokonaistavoitetta

Lajikohtaisia toimia toteutetaan harkinnanvaraisesti. Lajihankkeet tukevat rakennepiirteiden ja elinympäristöjen turvaamisen kautta saavutettuja tavoitteita.

Lajistollinen kohderyhmä: Erillishankkeisiin valitut lajit

Monimuotoisuusverkostoa kehitetään ja kytkeytyneisyyttä edistetään

Kehittyvä suojelualueverkosto ja verkoston ulkopuoliset alueet yhdessä vastaavat lajien erilaisiin elinympäristövaatimuksiin.  Aluetason suunnittelu metsikkötason suunnittelun rinnalla tukee lajien mahdollisuuksia menestyä ja siirtyä uusille alueille.

Lajistollinen kohderyhmä: Kytkeytyneisyyden näkökulmasta tärkeät lajit ja lajiryhmät.