Teollisina puina tuotetaan alueelle luontaisia puulajeja

Uudistavan metsätalouden periaatteiden mukaisesti teollisina puina kasvatetaan Suomeen jääkauden jälkeen levinneitä kuusta, mäntyä, raudus- ja hieskoivua sekä haapaa.

Luontaisella levinneisyysalueellaan ja soveltuvalla kasvupaikalla puut elävät vuorovaikutuksessa muun lajiston kanssa. Kuhunkin puulajiin on sidoksissa suoraan ja välillisesti merkittävä määrä muita lajeja eri rooleissaan. Puuyksilöihin sitoutunut lajisto osin muuttuu puun iän mukaan.

Luontaiset puulajit teollisina puina luovat korkean lähtötason sen lajiston osuudelle, joka alueella luontaisesti esiintyisi.

Lajistollinen kohderyhmä: Kuusen, männyn, koivujen ja haavan seuralaislajisto: puiden karikesyötteen lahottajat, rungoilla elävät lajit, puiden lehtien syöjät, puiden juurisienet ja muut puiden sieniosakkaat.

Metsien puulajistoa monipuolistetaan

Metsien puulajistoa monipuolistetaan tavoittelemalla useiden puulajien sekametsiä. Kuusi-mänty-sekaviljely sekä koivun osuuden lisääminen havupuuvaltaisissa metsissä ovat toimenpiteitä ja tavoitteita soveltuvilla metsätyypeillä.

Kokonaan puun oston ulkopuolelle jäävät kaikki noin 25 harvinaisempaa puulajiamme, mukaan lukien rinnankorkeusläpimitaltaan yli 40-senttiset haavat. Kokonaan taloudellisesti hyödyntämättä jätettäviä puulajeja ovat mm. raita, harmaa- ja tervaleppä, tuomi, pihlaja sekä jalot lehtipuut.

Lajistollinen kohderyhmä: Eri puulajeihin erikoistunut seuralaislajisto. Sekametsäisyyttä suosivat linnut, nisäkkäät ja muut lajit.

Vanhoja puuyksilöitä lisätään

Vanhoja puuyksilöitä ovat puut, joiden ikä ylittää niiden normaalin uudistusiän. Vanhoja puuyksilöitä ei korjata, ja niiden määrä lisääntyy ajan kuluessa säästöpuina. Vanhat puuyksilöt lisääntyvät myös arvokkaissa elinympäristöissä, rantametsissä ja suojeltavilla alueilla, koska ne ovat pääsääntöisesti olleet aiemmin talouskäytössä. Vanhojen puuyksilöiden määrän lisääminen koskee kaikkia puulajeja. Niistä muodostuu ajan kuluessa lahopuuta.

Lajistollinen kohderyhmä: Vanhoissa elävissä puissa esiintyvä lajisto, elävien puiden lahoavissa osissa elävät lajit.

Lahopuustoa monipuolistetaan ja lahopuuta lisätään

Erilaisella lahopuulla elää oma lajistonsa. Talousmetsien lahopuuresursseja ovat sahauskannot, latvusmassa eli hakkuutähde, luontainen pieniläpimittainen lahopuu, elävien puiden kuolleet osat sekä erilaatuinen runkolahopuu.

Runkolahopuuta lisätään eri keinoin. Sahauskantoja ei käytetä energiaksi. Latvusmassan energiakäytössä osa hakkuutähteestä jätetään metsään.

Maisematasolla tavoitteena on monipuolistaa lahopuuston laatua ja saavuttaa luontainen lahopuun laatudiversiteetti ja luoda lahopuukeskittymiä. Metsänkäsittelyn ulkopuoliset suojelukohteet ovat pääsääntöisesti olleet aiemmin talouskäytössä. Näillä kohteilla tavoitellaan ajan kuluessa luontaista lahopuun määrää.

Lajistollinen kohderyhmä: Eri puulajeilla ja erilaatuisessa lahopuussa elävä lajisto seuralaislajeineen.

Metsiköiden rakennepiirteitä monipuolistetaan

Metsiköiden rakennepiirteitä ovat puuston kerroksellisuus ja puuston tiheysvaihtelut. Metsien rakenteeseen luodaan vaihtelua säästöpuilla, säästöpuuryhmillä ja suojatiheiköillä. Metsien käsittelymenetelmien monipuolistaminen ja metsien peitteisyyden säilyttävät käsittelymenetelmät luovat metsien rakenteisiin ja metsikkötason pienilmasto-olosuhteisiin lisää vaihtelua ja eri lajien vaatimien ominaisuuksien yhdistelmiä.

Lajistollinen kohderyhmä: Metsien rakennepiirteiden monipuolisuudesta hyötyvät linnut, nisäkkäät ja muut lajit reviirillään, suojapaikoista hyötyvät lajit, pienilmaston vaihtelun ja esiintymispaikan resurssien yhdistelmistä hyötyvät lajit.

Metsien ikäluokkarakenne säilytetään monipuolisena

Metsien ikäluokkajakauma säilytetään monipuolisena kattaen kaikenikäisiä metsiä. Puunhankinnan jatkuvuus edellyttää perustakseen metsien monipuolista ikäluokkajakaumaa.

Lajistollinen kohderyhmä: Metsien eri kehitysvaiheisiin sopeutuneet lajit aukkovaiheesta taimikoihin, kasvatusmetsiin, uudistusiän saavuttaneisiin metsiin ja suojelukohteilla tätä vanhempiin metsiin.

Arvokkaat elinympäristöt suojellaan

Arvokkaat elinympäristöt ovat avainbiotooppeja, joilla esiintyy muusta metsäluonnosta poikkeavat olosuhteet. Avainbiotoopit jätetään käsittelyn ulkopuolelle tai käsitellään niillä esiintyvän lajiston ehdoilla.
Arvokkaita elinympäristöjä ovat mm erilaiset virtavesikohteet ja lähteet, kivikko- ja kalliokohteet sekä jyrkänteiden alusmetsät.

Lajistollinen kohderyhmä: Arvokkaiden elinympäristöjen suojelu turvaa lajistoa, joka on sopeutunut näissä elinympäristöissä vallitseviin olosuhteisiin. Suojelualueet turvaavat pitkäaikaiseen häiriöttömyyteen sopeutunutta lajistoa. Suojelukohteiden puusto ja lahopuusto tukee puiden seuralaislajiston turvaamista.

Rantojen luontoarvot turvataan

Ranta-alueet vesi- ja maaekosysteemien rajalla otetaan huomioon metsien käsittelyssä. Rantojen puusto ja lajisto vaihtelevat eri metsätyyppien mukaan. Rantavyöhykkeelle on tyypillistä lehtipuuston esiintyminen usein sekapuuna havupuiden joukossa. Tervaleppä on tyypillinen rantojen puu.

Rantavyöhykkeet ovat tärkeitä myös vesiensuojelussa, ja siten ne vaikuttavat vesien laatuun ja lajistoon.

Lajistollinen kohderyhmä: Rantojen elinympäristöihin sopeutunut lajisto. Rantoja leviämisreitteinä hyödyntävät lajit.

Turvemaiden käsittelyä ja vesiensuojelua kehitetään

Turvemaiden metsätaloudessa tavoitteena on turvata suoluontokohteita ja säilyttää vesiekosysteemien vesitalous ja vesien laatu ja turvata niissä esiintyvä lajisto. Tapauskohteisesti määritetään aktiiviseen ennallistamiseen soveltuvat ja ennallistumaan jätettävät suokohteet. Jatkuvapeitteinen metsätalous valitaan toimintamalliksi niille soveltuvilla kohteilla.

Lajistollinen kohderyhmä: Suo- ja vesiekosysteemien lajisto.

Lehdoissa turvataan lehtojen lajistoa

Lehdoissa esiintyy lajistoa, jota ei esiinny muualla. Vesitaloudeltaan kuivissa, tuoreissa ja kosteissa lehdoissa elää oma lajistonsa. Eri puolilla Suomea esiintyvissä lehtokeskuksissa on omat lajistolliset erityispiirteensä. Lehtojen hoito- ja suojeluohjelmassa määritetään tavoitteet ja toimenpiteet lehtojen eri lajiryhmien turvaamiseksi.

Lajistollinen kohderyhmä: Lehtoihin sitoutuneet lajit eri ryhmissä.

Harjualueilla turvataan harjujen paahdeympäristöjen lajistoa

Harjurinteiden paahdeympäristöissä esiintyy omaa lajistoaan. Tätä lajistoa turvataan erillisin toimenpitein, jotka suunnitellaan kohdekohtaisesti. Harjurinteillä toteutetaan myös lajikohtaisia toimenpiteitä.

Lajistollinen kohderyhmä: Harjujen paahdeympäristöihin sopeutunut lajisto

Paloympäristöjä luomalla turvataan palolajistoa

Metsäpalot ovat luontainen ilmiö, ja tulen luomiin elinympäristöihin on sopeutunut oma lajistonsa. Hiiltynyt puu ja palanut karike ovat näihin kasvupaikkoihin erikoistuneen lajiston elinpaikkoja. Paloympäristöjä suunnitellusti luomalla edistetään paloriippuvaisen lajiston elinolosuhteita.

Lajistollinen kohderyhmä: Paloympäristöihin sopeutuneet lajit. Lahopuusta riippuvaiset muut lajit.

Lajikohtaiset hankkeet tukevat kokonaistavoitetta

Lajikohtaisia hankkeita toteutetaan harkinnanvaraisesti valittujen lajien osalta. Lajihankkeet tulevat rakennepiirteiden ja elinympäristöjen turvaamisen kautta saavutettuja tavoitteita.

Lajistollinen kohderyhmä: Erillishankkeisiin valitut lajit

Monimuotoisuusverkostoa kehitetään ja kytkeytyneisyyttä edistetään

Kehittyvä suojelualueverkosto ja verkoston ulkopuoliset alueet yhdessä vastaavat lajien erilaisiin elinympäristövaatimuksiin.  Aluetason suunnittelu metsikkötason suunnittelun rinnalla tukee lajien mahdollisuuksia menestyä ja siirtyä uusille alueille.

Lajistollinen kohderyhmä: Lajisto yleisesti, kytkeytyneisyyden näkökulmasta tärkeät lajit ja lajiryhmät.

Tavoitteiden aikajänne: rakenteelliset ja lajistolliset vasteet

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tarkoittaa käytännössä olemassa olevien luonnonarvojen turvaamista ja lajistolle merkityksellisten prosessien ylläpitoa ja käynnistämistä. Voimme vaikuttaa siihen, mitä lajistoon vaikuttavia prosesseja on käynnissä ja miten kattavasti, mutta emme voi muuttaa luonnon eri prosessien omaa aikataulua. Siksi muutokset puulajisuhteissa, lahopuustossa ja metsien rakennepiirteissä tapahtuvat vaiheittain ja vähitellen.

Mitä nämä prosessit tarkoittavat? Esimerkiksi metsien käsittelyssä jätetty säästöpuu voi jatkaa kasvuaan vielä kymmeniä, mänty jopa satoja vuosia. Säästöpuun lahoaminen kestää sekin useita vuosikymmeniä. Elävien puiden seuralaislajit ja lahopuulla elävät lajit seuraavat metsässä tapahtuvia muutoksia kukin omassa aikataulussaan. Osa lajeista reagoi nopeastikin metsissä tapahtuviin muutoksiin puulajistossa ja metsän rakenteissa, osaan lajistoa voidaan vaikuttaa vasta pitkän ajan kuluttua.

Eri lajit ja lajiryhmät reagoivat viipeellä ja omassa tahdissaan metsissä tapahtuviin muutoksiin. Siten metsien käsittely viime vuosisadalla vaikuttaa lajiston muutoksiin yhä tällä vuosisadalla. Samoin nyt käytössä olevat ja lähivuosina kehitettävät toimenpiteet vaikuttavat lajistoon eri aikaikkunoissa. Lajistollisia tavoitteita voidaan karkeasti jakaa eri ajanjaksoihin, kuten lajiston tila 2030, 2050 ja 2100 ja tämän jälkeen.

Uudistava metsätalous ja ekosysteemipalvelut

Metsä Groupille metsäyhtiönä puuntuotanto on keskeinen luonnon tarjoama hyöty ekosysteemipalvelu. Uudistavan metsätalouden tavoitteena on hallita ekosysteemipalveluiden laaja kokonaisuus hiilinielusta pölyttäjiin ja marjasatoihin, ja eri hyötyjen keskinäiset synergiat yhä kattavammin. Suomalainen metsä tuottaa monipuolisesti sekä materiaalisia että ei-materiaalisia palveluita. Näillä on paikallista, alueellista, kansallista tai kansainvälistä vaikutusta. Suomen huoltovarmuudelle kriittisiä ekosysteemipalveluita on useita. Metsien hiilinieluvaikutus on tärkeä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.

Uudistavan metsätalouden tavoitteena on kehittää metsätaloutta siten, että eri ekosysteemipalvelut ovat mitattavissa, ja että puuta tuotetaan osana kehittyvää, ekosysteemipalveluihin perustuvaa monitavoitteista tuotantomallia.

Todenteet tuotteissa ja arvoketjujen hallinta

Uudistavan metsätalouden tavoitteena on kehittää seuraavan sukupolven kestävyystodenteita ja -standardeja yhdessä sidosryhmien kanssa. Toimintatapojen ja käytönrajoitusten todentamisen rinnalla tavoitteena on mitata toiminnan vaikutuksia ja siirtää mitattu tieto arvoketjuihin ja tuotteisiin, ja näin ohjata vastuullista kuluttamista.

Luonnon monimuotoisuuden tilan ja kehityksen lisäksi mitataan ekosysteemipalveluiden tuotantoa mahdollisimman kattavasti.

Indikaattorit ja seurantajärjestelmä

Keskeisiä luonnon monimuotoisuuden mittareita ovat mm. puulajisuhteet, lahopuusto ja metsien ikärakenne. On tärkeää, että indikaattorit ovat eri toimijoille yhteisiä ja tieteellisesti perusteltuja. Luonnon monimuotoisuuden tilaa ja kehitystä varten on tärkeä keskittää tätä koskevaa tietoa sekä julkisen että yksityisen sektorin hyödynnettäväksi.

Seurantajärjestelmässä tulee hyödyntää nykyisiä inventointietoja ja seurantoja. Riittävän kattavan ja luotettavan luontotiedon saamiseksi tarvitaan sekä uutta teknologiaa että maastossa suoritettavia lajistoinventointeja.

Tutkimus ja toiminnan kehittäminen

Metsä Group on sitoutunut toiminnan jatkuvaan parantamiseen. Uudistavan metsätalouden strategia tukee toimialan yhteistä monimuotoisuuden tiekarttaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Haemme aktiivisesti yhteistyökumppaneita tutkimukseen ja toiminnan kehittämiseen tavoitteena tiedeperustainen kestävyysmurros. Monitieteisyys ja eri tutkimusalojen kehittyvä yhteistyö ovat perustoja kestävyyden talousintegraation toteuttamiselle eri vaiheineen.

Viestintä ja sidosryhmät

Viestimme uudistavan metsätalouden toimenpiteistä ja tuloksista aktiivisesti ja läpinäkyvästi. Haemme sidosryhmistä asiantuntijoita kehittämään toimintaamme yhdessä, ja haluamme olla toivottu kumppani eri suuntiin yhteiskunnan kestävyysmurroksen keskellä. Tavoitteemme on sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä systeeminen muutos luonnon tilan kehityksen muuttamiseksi positiiviseksi.