Uudistava metsätalous

Suomessa luontaisesti esiintyvät puulajit luovat vankan perustan metsien mahdollisuuksille ylläpitää suomalaista metsälajistoa myös talousmetsissä. Kun puut istutetaan niiden luontaiselle levinneisyysalueelle ja niitä kasvatetaan lajille soveltuvilla kasvupaikoilla, ne elävät vuorovaikutuksessa muun lajiston kanssa.

Kuhunkin puulajiin on sidoksissa suoraan ja välillisesti merkittävä määrä muita lajeja erilaisissa ekologisissa rooleissaan. Puuyksilöihin sitoutunut lajisto osin muuttuu puun iän mukaan.

Metsätaloutemme nojaa kotimaisiin puulajeihin vierasperäisten puulajien sijaan. Uudistamme metsät vain Suomeen luontaisesti kuuluvilla lajeilla.

Lajisto, jonka elinolosuhteisiin halutaan vaikuttaa: Eri puulajeihin erikoistunut seuralaislajisto: puiden karikesyötteen lahottajat, rungoilla elävät lajit, puiden lehtien syöjät, puiden juurisienet ja muut puiden sieniosakkaat.

Jokaisella puulajilla on oma seuralaislajistonsa. Luontaiset puulajit ja turvaavat metsäekosysteemin elinvoimaisuutta ja ilmastokestävyyttä. Tämä tukee myös teollisesti hyödynnettävien puulajien elinvoimaa muuttuvassa ilmastossa.

Tavoitteenamme on monipuolistaa metsien puulajistoa. Ostamme vain kuusta, mäntyä, raudus- ja hieskoivua sekä haapaa. Emme hyödynnä teollisesti muita noin 25 puulajia, kuten leppää, raitaa, pajuja ja jaloja lehtipuita, vaan ne jäävät metsiin tuomaan monimuotoisuutta. Jätämme metsiin myös rinnankorkeusläpimitaltaan yli 40 cm haavat, jotka ovat erityisen tärkeitä monimuotoisuudelle.

Suosittelemme soveltuvilla kohteilla metsänomistajille kuusen ja männyn sekaviljelyä. Metsänhoidon toimenpiteissä taimikonhoidosta alkaen säästetään luontaisesti syntynyttä lehtipuustoa.

Lajisto, jonka elinolosuhteisiin halutaan vaikuttaa: Eri puulajeihin erikoistunut seuralaislajisto. Puiden karikesyötteen lahottajat, rungoilla elävät lajit, puiden lehtien syöjät, puiden juurisienet ja muut puiden sieniosakkaat. Sekametsäisyyttä suosivat linnut, nisäkkäät ja muut lajit.

Vanhoja puuyksilöitä ovat puut, joiden ikä ylittää niiden normaalin uudistusiän. Vanhoissa puissa voi olla seuralaisenaan satoja lajeja. Vanhoista puista muodostuu ajan kuluessa lahopuuta, jolla elää oma lajistonsa.

Jätämme hakkuiden yhteydessä säästöpuita kaikista puulajeista. Osasta kehittyy ajan myötä vanhoja puuyksilöitä. Ajan kanssa puista muodostuu hitaasti lahopuuta.  Vanhoja puuyksilöitä syntyy myös sellaisille aikaisemmin käsitellyille kohteille, joiden käyttöä on rajoitettu. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi suojavyöhykkeet, arvokkaat elinympäristöt sekä muut suojeltavat alueet.

Lajisto, jonka elinolosuhteisiin halutaan vaikuttaa: Vanhoissa elävissä puuyksilöissä esiintyvä lajisto, elävien puiden lahoavissa osissa elävät lajit.

Erilaisilla lahopuilla elää oma lajistonsa. Talousmetsien lahopuuresursseja ovat sahauskannot, latvusmassa eli hakkuutähde, luontainen pieniläpimittainen lahopuu, elävien puiden kuolleet osat sekä erilaatuinen runkolahopuu, tekopökkelöt mukaan lukien.

Tavoitteenamme on monipuolistaa runkolahopuuston laatua, saavuttaa pitkällä aikavälillä luontainen lahopuun laatudiversiteetti sekä luoda lahopuukeskittymiä.

Lisäämme metsiin järeää runkolahopuuta jättämällä säästöpuita, säästöpuuryhmiä ja tekopökkelöitä sekä suojelemalla arvokkaita elinympäristöjä. Sahauskantoja ei käytetä energiaksi vaan ne jätetään metsään. Myös osa latvusmassasta jätetään metsään.

Lajisto, jonka elinolosuhteisiin halutaan vaikuttaa: Eri puulajeilla ja erilaatuisessa lahopuussa elävä lajisto seuralaislajeineen.

Metsiköiden rakennepiirteitä ovat puuston kerroksellisuus ja puuston tiheysvaihtelut. Metsien rakenteeseen luodaan vaihtelua säästöpuilla, säästöpuuryhmillä, suojatiheiköillä sekä suoja- ja vaihettumisvyöhykkeillä. Metsien rakenteen monipuolisuus on metsien luontainen ominaisuus, josta monet lajit hyötyvät.

Metsien rakenne maisematasolla tarkoittaa metsien eri ikäluokkien ja erilaisten käsittelyjen vaihtelua. Metsäluonnon kannalta eri-ikäiset metsät luovat mahdollisuuden eri kehitysvaiheisiin sopeutuneelle lajistolle. Monipuolisena säilytettävä ikäluokkajakauma on tärkeää myös puunhankinnan jatkuvuuden kannalta.

Tavoitteenamme on luoda vaihtelua metsien rakenteisiin ja metsikkötason pienilmasto-olosuhteisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa metsän käsittelyn monipuolistamista, kuten jatkuvapeitteisen metsänhoidon lisäämistä sekä suoja- ja vaihettumisvyöhykkeiden säästämistä. Näillä toimenpiteillä lisäämme metsiin eri lajien, kuten useiden lintulajien, vaatimia elinoloja.

Lajisto, jonka elinolosuhteisiin halutaan vaikuttaa metsikkötasolla: Linnut, nisäkkäät ja muut lajit reviirillään, suojapaikoista hyötyvät lajit, pienilmaston vaihtelun ja esiintymispaikan resurssien yhdistelmistä hyötyvät lajit.

Lajisto, jonka elinolosuhteisiin halutaan vaikuttaa maisematasolla: Metsien eri kehitysvaiheisiin sopeutuneet lajit aukkovaiheesta taimikoihin, kasvatusmetsiin, uudistusiän saavuttaneisiin metsiin ja suojelukohteilla tätä vanhempiin metsiin.

Arvokkaassa elinympäristössä vallitsee muusta metsäluonnosta poikkeavat olosuhteet. Näihin olosuhteisiin on erikoistunut oma lajistonsa, jonka esiintyminen rajoittuu kokonaan tai painottuu vahvasti kyseisiin elinympäristöihin.

Arvokkaita elinympäristöjä ovat muun muassa erilaiset virtavesikohteet ja lähteet suojavyöhykkeineen, kivikko- ja kalliokohteet, jyrkänteiden alusmetsät sekä vanhat, runsaslahopuustoiset metsät. Monet näistä ovat kuuluneet metsänkäsittelyn piiriin erityisesti ennen 1990-lukua. Kun tällaisten kohteiden käyttöä on rajoitettu, muodostuu myös lahopuukeskittymiä.

Jätämme arvokkaat elinympäristöt käsittelyn ulkopuolelle tai käsittelemme ne ottaen huomioon niillä esiintyvän lajiston vaatimukset. Jätämme vesistöjen ja virtavesien varteen suojavyöhykkeet. Tuemme omistajajäsentemme metsien vapaaehtoista suojelua mm. tekemällä ympäristötukisopimuksia.

Lajisto, jonka elinolosuhteisiin halutaan vaikuttaa: Lajisto, joka on sopeutunut arvokkaissa elinympäristöissä vallitseviin olosuhteisiin. Avainbiotooppien puuston ja lahopuiden seuralaislajisto.

Soiden ojittaminen on muuttanut Suomen suoekosysteemeitä sekä vaikuttanut vesistöihin. Noin neljäsosa Suomen metsistä kasvaa turvemailla, joten turvemaiden metsillä on merkittävä rooli.

Kehitämme turvemaiden metsänhoitoa niin, että metsätalous niillä on kannattavaa ja toiminnasta aiheutuvat ilmasto- ja vesistöhaitat ovat mahdollisimman pienet.

Tarjoamme soveltuville turvemaille peitteisen metsätalouden menetelmiä. Emme uudisojita vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia soita. Jätämme heikkotuottoiset turvemaat metsätalouden ulkopuolelle.

Lajistollinen kohderyhmä: Suo- ja vesiekosysteemien lajisto.

Lehdot, paahdekohteet ja paloympäristöt kattavat metsäpinta-alasta vain hyvin pienen osan. Niillä esiintyy kuitenkin noin 2/3 uhanalaisiksi arvioiduista metsälajeista.

Monet lehto- ja paahdelajit tarvitsevat menestyäkseen hoitotoimia, koska ne kilpailevat elintilasta kohteilla kasvavan puuston kanssa. Siksi suosittelemme lehtokohteille hoitotoimenpiteitä, joilla avataan tilaa lehtolajistolle muun muassa poistamalla kuusta ja suosimalla lehtipuustoa.

Paahderinteiden luonnonhoidossa pyritään lisäämään avoimuutta puustoa poistamalla sekä rikkomalla maanpintaa paahdelajiston hyväksi.

Globaalisti metsäpalot uhkaavat metsäluontoa. Suomessa palontorjunta on kansainvälistä huippuluokkaa, joten palolajisto tarvitsee uusia lisääntymispaikkoja. Luomme paloympäristöjä polttamalla säästöpuuryhmiä.

Lajisto, jonka elinolosuhteisiin halutaan vaikuttaa: Lehtoihin, paahdeympäristöihin ja palokohteisiin sopeutunut lajisto. Lahopuusta riippuvaiset muut lajit palokohteilla.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tapahtuu pääsääntöisesti ottamalla huomioon arvokkaat elinympäristöt sekä huomioimalla metsätalouden toimenpiteiden yhteydessä useiden uhanalaisten lajien tarvitsemat rakennepiirteet, kuten lahopuusto. Elinympäristökohtainen huomiointi on perusteltua, koska näin pystytään turvaamaan suuri määrä lajeja, joiden havaitseminen ja tunnistaminen on haastavaa.

Suomessa lainsäädäntö turvaa paljon lajeja, kuten liito-orava ja suuret petolinnut. Lisäksi sertifioinnissa määritellään, miten uhanalaisia lajeja tulee ottaa huomioon, osin maanomistajalle vapaaehtoisin keinoin.

Suosittelemme metsänomistajalle uhanalaisten lajien huomioimista esimerkiksi säästöpuuryhmien keskittämisellä lajihavainnon ympärille. Käytössämme on paikkatieto, josta löytyy uhanalaisten lajien sijaintitietoja.

Lajisto, jonka elinolosuhteisiin halutaan vaikuttaa: Lajikohtaisia erillistoimia edellyttävät lajit.

Kansallisesti kehittyvä suojelualueverkosto yhdessä muiden alueiden kanssa voivat muodostaa monimuotoisuudelle tärkeitä verkostoja. Monimuotoisuusverkostot mahdollistavat eri lajiryhmien esiintymisen populaatioina ja niiden siirtymisen alueelta toiselle.

Edistämme osaltamme monimuotoisuusverkostojen kehittymistä toteuttamalla uudistavan metsätalouden periaatteita sekä uudistavan maankäytön, luontohankkeiden rahoitusohjelman ja Metsän suojelusäätiön avulla.

Lajisto, jonka elinolosuhteisiin halutaan vaikuttaa: Kytkeytyneisyyden näkökulmasta tärkeät lajit,  lajiryhmät ja elinympäristöt.