Suo täällä, vetelä siellä?

Kehityspäällikkö Janne Soimasuo pohtii, miten selviytyisi kuivin jalon syksyisellä ulkoilureitillään. Kulkemisen ennakointi on tärkeää myös metsätaloudessa. Aivan samat perusperiaatteet, joihin törmää ulkoillessa, toimivat myös puunkorjuussa ja metsänhoidossa: Kantavuus vaihtelee maastossa kosteuden mukaan, ja toinen maalaji on toista pehmeämpää. Näitä tietoja yhdistelemällä voidaan siis ennustaa maaston kulkukelpoisuutta ja kantavuutta.

5.1.2022
Janne Soimasuo

Kehityspäällikkö Janne Soimasuo pohtii, miten selviytyisi kuivin jalon syksyisellä ulkoilureitillään. Ja huomaa, miten samat periaatteet vaikuttavat myös puunkorjuussa ja metsänhoidossa.

Lokakuun lopulla kävin ulkoilemassa Nokian Kaakkurijärvillä. Normaalisti kuivat ja hyväkulkuiset polut olivat nyt veden peitossa, sillä pienet järvet tulvivat runsaiden sateiden vuoksi. Märissä paikoissa yleensä kovat polut olivat kulkijoiden alla pehmentyneet niin, että ilman saappaita kulku olisi ollut hankalaa. Onneksi kaikkein märimmissä kohdissa pehmeneminen oli osattu ennakoida ja kulkua helpottamaan oli laitettu pitkospuita.

Kulkemisen ennakointi on tärkeää myös metsätaloudessa. Aivan samat perusperiaatteet, joihin törmäsin ulkoillessani, toimivat myös puunkorjuussa ja metsänhoidossa: Kantavuus vaihtelee maastossa kosteuden mukaan, ja toinen maalaji on toista pehmeämpää. Näitä tietoja yhdistelemällä voidaan siis ennustaa maaston kulkukelpoisuutta ja kantavuutta.

Digitaalinen karttatieto mahdollistaa sen, että eri lähteistä saatua tietoa voidaan yhdistää ja näin jalostaa uutta tietoa eri käyttötarkoituksiin. Maastokartoista, niistä entisistä peruskartoista, saamme sangen luotettavasti tietoomme karkeasti maalajin: Onko jokin paikka suota vai onko kyseessä kallio. Varsinaisista maaperäkartoista saadaan vielä tarkempaa tietoa, mutta tätä tietoa ei ole käytettävissä koko Suomesta.

Kosteus onkin sitten ollut hankalampi asia arvioitavaksi. Myös tässä asiassa apuun on tullut uusi tekniikka. Laserkeilauksen avulla tuotetaan nykyisin paljon uutta tietoa. Sillä voidaan auttaa autoa tunnistamaan lähestyviä vaaranpaikkoja, arvioimaan metsävaratietoa ja sillä voidaan myös tuottaa tietoa maanpinnan muodoista. Suomesta on jo muutaman vuoden ajan ollut saatavilla tarkka maaston korkeusmalli, johon perustuen Luonnonvarakeskus on laskenut kosteusindeksejä. Ne kertovat, miten vesi kulkee maastossa ja näin pystytään arvioimaan myös kosteiden alueiden sijaintia. Nämä eri tietotasot yhdistämällä on metsänkäsittelyä helpottamaan laskettu korjuukelpoisuuskartat, jotka osoittavat värityksellään ne alueet, joilla kantavuus on todennäköisesti aina puunkorjuuseen riittävä ja ne alueet, jotka ovat kulkukelpoisia vain aivan kuivimpaan aikaan tai maan ollessa roudassa.

Korjuukelpoisuuskarttojen avulla voimme entistä paremmin suunnitella metsätöiden ajoitusta ja huomata kohteet, joissa voi tulla kantavuusongelmia. Kartat auttavat meitä ja metsäomistajia löytämään helpommin myös ne hyvät kohteet, joilla voidaan toimia märkäänkin aikaan. Kuviotiedoista poiketen kartoista nähdään metsäkuvion olosuhteiden vaihtelu, jolloin koko kuviota ei enää tarvitsisikaan luokitella varmuuden vuoksi sen heikoimman kohdan mukaan.

Suomalaiset ovat kautta aikain kehitelleet teknologiaa pehmeisiin olosuhteisiin: Sukset ovat helpottaneet kulkemista, oli kyse sitten pehmeästä lumesta tai upottavasta suosta. Vanhimmat säilyneet esineet ovat olleetkin juuri soista löytyneitä muinaissuksia. Samaa ideaa on hyödynnetty myös metsätaloudessa. Sulan maan aikana tapahtuvaa toimintaa varten metsäkoneisiin on kehitetty uusia telaratkaisuja, joilla päästään sellaisille kohteille, jotka perinteisesti on ajateltu vain routa-aikaan korjattaviksi. Eteläisessä Suomessa, ja joinakin vuosina myös muualla, parhaat korjuu- ja kuljetusolosuhteet ovatkin usein kesällä, jolloin auringon ja kasvillisuuden aikaan saama haihdunta kuivattaa maaperää. Ajantasaisen säädatan avulla voimme suunnata toimintaa oikeille kohteilla ja toimia siis entistä paremmin sekä talouden että ympäristön näkökulmasta.

Ulkoiluretkeltä tultuani tarkistin, mitä korjuukelpoisuuskartta ja kosteusindeksi reitiltäni oikein kertovat. Paremmalla ennakkosuunnittelulla olisin pärjännyt vaikka lenkkikengillä, sillä märät paikat olivat kartalla aivan samoissa kohdissa kuin ne maastossakin olivat.


Janne Soimasuo
kehityspäällikkö, Metsä Group


Related blogs

  • Metsänhoito

    Suomen metsien kehitys - menestys vai katastrofi?

    ​Metsistä ja niiden käytöstä puhutaan nyt erityisen paljon. Metsiemme kehityksestä ollaan montaa mieltä ja keskustelua käydään kovilla kierroksilla. Metsiemme tilasta ollaan kiinnostuneita yhä enemmän myös Suomen rajojen ulkopuolella.

    Lue lisää
  • Metsänhoito

    Humisevat hiilinielut

    ​Metsänomistajilla on poikkeuksellinen asema: he voivat torjua ilmastonmuutosta sekä kuluttajina, hiilinielujen ylläpitäjinä että uusiutuvan raaka-aineen tuottajina.

    Lue lisää
  • Metsänhoito

    Taimikonhoito ratkaisee metsän tuoton

    ​Suomessa metsäntalouden kestävyys perustuu ajatukselle, että uusi puusto saadaan aikaan luontaisesti tai viljellen uudistushakkuun jälkeen. Suomalaisen metsälainsäädännön perustana onkin ollut jo 1800-luvulta lähtien ajatus: ”metsää älköön autioksi hävitettäkö”.

    Lue lisää
  • Metsänhoito

    Metsänhoidon käytännöt perustuvat tutkimustietoon

    ​Metsällä on aina ollut merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja kansantaloudessa. Siksi sitä on myös tutkittu paljon.

    Lue lisää
  • Teppo Ojala

    Metsänhoito

    Sekametsillä lisää monimuotoisuutta

    ​Sekametsät lisäävät ennen kaikkea metsien monimuotoisuutta, mutta ne ovat myös yhden puulajin metsiköitä kestävämpiä niin ilmastonmuutoksen aiheuttamia kuin muitakin tuhoja vastaan. Sopivalla kasvupaikalla ne myös kasvavat vähintään yhtä hyvin ja jossain tapauksissa jopa paremminkin ja samalla hiilensidonta vahvistuu entisestään.

    Lue lisää