Pro Saimaannieriä -hanke vahvistaa uhanalaista nieriäkantaa

Saimaannieriä on kylmiä ja karuja vesistöjä suosiva, äärimmäisen uhanalainen laji, jonka keskeisimpiä alkuperäisiä elinalueita ovat Kuolimo sekä läntisen ja eteläisen Saimaan vedet. Lajin ahdingon syyksi on arvioitu muun muassa liikakalastusta, vesistöjen rehevöitymistä sekä kannan geeniperimän kapeutta.

Saimaannieriä on täysin rauhoitettu Saimaalla Puumalansalmen ja Vuoksenniskan välisellä alueella. ”Pitkän tähtäimen haave on palauttaa kannat niin elinvoimaisiksi, että nieriää pystyisi tulevaisuudessa kalastamaan”, erikoissuunnitelija Eetu Karhunen Metsähallituksesta sanoo. Hän koordinoi hankkeen rahoitusta sekä kontaktoi vesialueiden omistajia. Hänen lisäkseen hankkeessa työskentelee osa-aikaisesti kaksi henkilöä.

”Metsä Groupin rahoitus on auttanut merkittäväsi hankkeen muun rahoituksen keräämisessä ja sen ansiosta hanke voidaan aloittaa suunnitellun aikataulun mukaisesti”, Karhunen sanoo.

Uhanalaisuudelle monia syitä

Saimaannieriä elää pelkästään Vuoksen vesistöalueella, jossa on luontaisesti lisääntyvä nieriäkanta. ”Tämä geneettinen pullonkaula saattaa olla yksi syy sille, että nieriäkanta on heikentynyt”, Karhunen sanoo.

Hankkeen yksi tavoite onkin käynnistää emokalapyynnit, joiden tarkoituksena on luoda uusia emokalastoja Luonnonvarakeskuksen kalanviljelylaitokselle. Tällä tavoin nieriäkannan geeniperimää saadaan monipuolistettua.

”Myös aikojen saatossa tapahtunut liikakalastus on heikentänyt saimaannieriäkantaa ja myöhemmin eri kalastustapojen aiheuttama sivusaaliskuolleisuus on mahdollisesti lisännyt ahdinkoa jo valmiiksi heikossa tilassa olleiden kantojen osalta", Karhunen jatkaa.

Hanke käynnistyy aikataulussa

Metsä Groupin ja muun hankkeen saaman yksityisen tuen rahoitus kattaa kalatalouden-hankkeissa vaaditun julkisen tuen osuuden ja rahoitus varmisti myös maa- ja metsätalousministeriön sekä Varsinais-Suomen- ja Pohjois-Savon Ely-keskusten myönteiset rahoituspäätökset. "Pystyimme käynnistämään hankkeen suunnitellun aikataulun mukaisesti”, Karhunen sanoo.

”Hankkeen käynnistyessä olemme yhteydessä saimaannieriän esiintymisalueella olevien vesialueiden omistajiin. Järjestämme tiedotustilaisuuksia, joissa omistajille kerrotaan tarkemmin hankkeen suunnitelluista toimenpiteistä, tavoitteista sekä aikataulusta. Perustamme myös nieriätyöryhmiä, joiden kautta paikalliset ihmiset ja vesialueiden omistajat osallistetaan nieriän seurantaan, tutkimukseen ja suojelutyöhön. Samalla omistajille tuotetaan hankkeesta tietoa", Karhunen kertoo.

Karhunen muistuttaa, että elinvoimainen saimaannieriäkanta on myös vesialueen omistajan etu. Saimaannieriän turvaaminen Kuolimon ja Saimaan kalastossa on matkailun ja pitkällä aikavälillä kalastuksen vetovoimatekijä. Se lisää myös luonnon monimuotoisuutta.

”Aloitamme myös emokalapyyntien sekä niiden tutkimuksen ja seurannan suunnittelun välittömästi. Varsinaiset emokalapyynnit on tarkoitus aloittaa tämän vuoden aikana. Tähän tarvitaan vesialueen omistajan lupa ja riippuen pyyntimuodosta myös poikkeusluvat”, Karhunen sanoo.

Luonnonvarakeskus ylläpitää saimaannieriän viljelykantaa Enonkoskella ja Taivalkoskella.

”Osallistumalla emokalapyynnin järjestämiseen pyrimme edistämään emokalaston sekä geeniperimän turvaamista. Tavoitteena on, että hankkeen aikana Luonnonvarakeskukselle saadaan vuosittain pyydettyä emokalaston ylläpitämisen kannalta riittävä määrä emokaloja”, Karhunen jatkaa.

”Näiden monipuolisten toimenpiteiden kautta meillä on toivottavasti tulevaisuudessa elinvoimainen nieriäkanta, jota voidaan myös kalastaa”, Karhunen kiteyttää.

Teksti: Annamari Heikkinen
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Metsä Groupin Viesti-lehden numerossa 2/2022.