Koski kuntoon, niitty avoimeksi

”Kalkkistenkoski on ylivoimaisesti merkittävin järvitaimenen lisääntymisalue Etelä-Päijänteellä”, Hannu Heinonen sanoo.

Heinonen toimii Suomen vapaa-ajankalastusmuseosäätiön hallituksen puheenjohtajana ja Kalkkistenkosken kalataloudellisen kunnostamishankkeen valvojana. Säätiön toiminnan tavoitteena on vapaa-ajan kalastusmuseotoiminnan kehittäminen ja edistäminen. Hän sanoo, että Asikkalassa sijaitseva Kalkkistenkoski on tyypillinen kosken ennallistamiskohde.

”Koskea on aikoinaan raivattu esimerkiksi puutavarakuljetuksia varten”, Heinonen sanoo.

Koskialue on noin 30 hehtaaria, josta kunnostetaan vajaa kaksi hehtaaria. Kunnostuksella parannetaan järvitaimenen luontaista elinkiertoa ja poikastuotantoa Päijänteen ja Ruotsalaisen alueella. Esiselvitys- ja suunnitteluvaiheet mukaan lukien hanke on ollut käynnissä muutaman vuoden.

”Pääpaino on poikasalueiden rakentamisessa”, Heinonen sanoo.

Elinympäristöjä luodaan levittämällä virtaamaa ja rakentamalla kutu- ja poikassuoja-alueita. Tällä tavoin mahdollistetaan suurempi taimenen poikasten luonnontuotanto.

”Kun taimenen poikanen kuoriutuu, se viettää noin puolitoista vuotta koskialueella. Selvitäkseen hengissä, poikaset tarvitset suojaisia kivikoita ja riittävästi ravintoa”, Heinonen sanoo.

Nykyisin luontainen kutu menee osin hukkaan, koska kuoriutuville poikasille ei ole tarjolla suojaisia elinympäristöjä. Kalataloudellinen kunnostus on ainoa kestävä menetelmä, jolla uhanalaisen järvitaimenen
kannat Päijänteellä voidaan turvata, koska istutukset ovat osoittautuneet tehottomiksi.

Hyödyttää myös muita lajeja

Kalkkistenkosken kunnostus elvyttää järvitaimenen luonnonkannat Etelä-Päijänteellä ja Ruotsalaisella sekä innostaa vastaavanlaisiin kunnostuksiin myös pienemmillä kutu- ja lisääntymisalueilla. Kunnostus hyödyttää myös muita Kalkkistenkoskessa eläviä ja lisääntyviä lajeja kuten siikaa, kuoretta, harjusta ja rapuja.

"Järvitaimenen paluu Päijänteen luontaiseen kalastoon puolestaan palauttaa Päijänteen vapaa-ajankalastusmaineen ja kohottaa järven arvoa", Heinonen sanoo.

Hankkeen viimeinen vaihe on käsillä. ”Metsä Groupin rahoitus on ollut ratkaiseva kolmannen vaiheen toteuttamisen kannalta” Heinonen sanoo. Ilman viimeistä vaihetta hanke olisi jäänyt vajaaksi.

”Teemme tärkeää työtä. Jos vapaa-ajan kalastuksen mahdollistamista myös tulevina vuosina ei edistetä, niin pian meillä ei ole enää mitään museoitavaa”, Heinonen muistuttaa.

Pölyttäjien elinolosuhteita parannetaan

Toinen Metsä Groupin rahoituksen saanut kohde on Nakolinnaan perustettu Pölyttäjälinna-hanke Salossa.

”Globaali pölyttäjien väheneminen oli sysäyksenä tälle hankkeelle", projektipäällikkö Sara Turunen sanoo.

Turunen toimii hankkeen vetäjänä Tapio Palvelut Oy:ssä. Hankkeessa ovat mukana myös Salon kaupunki, Suomen ympäristökeskus sekä Varsinais-Suomen Ely-keskus. Pölyttäjälinna on jatkoa valtiorahoitteiselle Pölymetsä-hankkeelle, jossa pohditaan, mitä pölyttäjien hyväksi voidaan tehdä metsäisissä ympäristöissä. 

Kuntien metsä- ja niittyalueilla on suuri merkitys pölyttäjille. Hankkeessa tuodaan esiin keinoja, joilla kunnat pystyvät ottamaan pölyttäjät huomioon ja turvaamaan samalla monimuotoisuutta. Kunnissa tehtävä toiminta toteuttaa kansallista pölyttäjästrategiaa.

Nakolinna valittiin kohteeksi Salon kaupungin ehdotuksesta. Alueen kulttuurihistoria on värikäs. Historia ulottuu vuosituhansien taakse, sillä alueelta löytyy historiallisten rakennusten ja perinteisen maatalouden ja kartanotoiminnan lisäksi merkkejä rautakaudelta

Nakolinnassa on säilynyt perinnebiotoopeiksi lukeutuvia niittyjä ja ketoja sekä niiden kasvilajistoa, jotka ovat pölyttäjille hyödyllistä. Luonnonhoidon avulla Nakolinnasta pyritään saamaan pölyttäjille viihtyisä elinympäristö. Siitä tulee nimi Pölyttäjälinna.

Nakolinnan alueella on aikoinaan ollut avointen peltojen ja niittyjen ympäröimää asutusta. Metsät ovat olleet rakenteeltaan avoimempia laidunnettuja hakamaita. Vuosien saatossa pellot ovat metsittyneet ja niityt ja kedot ovat kasvamassa umpeen. Alueella on kuitenkin edelleen jäljellä runsas, edustava niittylajisto.

"Nyt toteutettavilla toimenpiteillä pyritään tukemaan näiden lajien elinmahdollisuuksia ja mahdollistamaan niiden palaaminen vanhoille kasvupaikoilleen", Turunen sanoo.

Puustoiset alueet täydentävät kokonaisuutta, ja esimerkiksi kukkivat lehtipuut tarjoavat ravintoa pölyttäjille.

Ennallistettavan kohteen koko on noin 10 hehtaaria, ja se käsittää puistometsää, keto- ja niittykasvillisuutta, hakamaista maastoa, perinnemaisemaa ja perinnebiotooppeja.

Rahoituksella suuri merkitys

"Pölyttäjälinna-hanke käynnistyi syyskuun puolivälissä. Hoitosuunnitelma toimenpiteineen on työn alla," Turunen sanoo. 

Metsä Groupin rahoituksella on hankkeen toteutumiselle suuri merkitys. Kymmenen vuotta sitten alueelle tehtiin jo hoitosuunnitelma, mutta se jäi toteutumatta taloudellisista syistä.

”Vanha suunnitelma päivitetään ja toivotaan, että maakunnallisesti arvokkaan niittyverkoston kohde saadaan rakennepiirteiltään sellaiseksi, että niittylajisto menestyy siellä entistä paremmin”, Turunen sanoo.

Suurin osa Metsä Groupin rahoituksesta kohdistetaan hankkeen toteutustyöhön. Tarkoitus on lisätä lahopuun määrää tekemällä tekopökkelöitä sekä lisätä kukkien ja mesikasvien kasvutilaa raivaamalla aluskasvillisuutta ja pensaita. Suurimpia puita poistetaan.

 ”Tiheät kuusikot eivät suosi pölyttäjiä. Ne ovat pimeitä, eikä niissä kasva pölyttäjien suosimaa aluskasvillisuutta. Puiden poisto nostaa myös  ämpötilaa, mikä hyödyttää pölyttäjiä”, Turunen muistuttaa.

Alueelle on suunniteltu ylläpitävänä toimenpiteenä lampaiden laidunnusta.

Teksti: Annamari Heikkinen
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Metsä Groupin Viesti-lehden numerossa 4/2022.