Merkittävä lehtoalue suojeltiin

Values guide Metsä Group's operations 
 

Aina ei metsäasioidenkaan tarvitse edetä tavanomaista polkua pitkin. Joskus myös metsän suojelu voi olla varteenotettava vaihtoehto puunkorjuulle.

Metsä Groupin metsäasiatuntija Juha Uutelan viime syksyinen työpäivä sai yllättävän käänteen. ”Lähdin metsänomistajan pyynnöstä arvioimaan metsää puukauppaa varten, mutta niin poikkeuksellista kohdetta en olisi osannut odottaa. Lehtometsän puusto oli tavanomaista järeämpää, ja sitä oli paljon”, Uutela kertoo. Metsät olivat kahdessa eri osassa ja alue oli laaja. ”Tuli siinä  useampi tunti metsässä käveltyä”, Uutela sanoo. Hänen kännykkänsä karttajärjestelmä hälytti potentiaalista Metso-kohdetta. Järjestelmän mukaan alueella oli myös viirupöllön pesä.

”Metsänomistaja pohti jo ensimmäisessä tapaamisessamme, olisiko uudistushakkuulle jotain muuta vaihtoehtoa ja voisiko hienon metsän ja siellä asuvan viirupöllön elinympäristön säilyttää. Metsässä kävellessä tuli kyllä olo, että se voisi olla tällä kohteella järkevää.” Uutela teki kierroksen perusteella sovitut puustolaskelmat ja tarjouksen uudistushakkuulle ja harvennukselle. ”Kyseessä oli merkittävän kokoinen tarjous, sillä metsä oli reilusti runsaspuustoisempi kuin talousmetsän uudistushakkuut yleensä ovat.”

Yhteys Metsäkeskukseen

Metsäasiantuntijan työssä on tärkeää kuunnella metsänomistajaa ja hänen metsänomistamiseen  liittyviä erilaisia arvoja ja tavoitteita.

Koska metsänomistaja oli miettinyt metsän suojelua, otti Uutela yhteyttä Metsäkeskuksen metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Olli Lukanniemeen ja pyysi häntä katsomaan kohdetta ja tekemään laskelman metsän suojelulle. ”Iso kiitos Juhalle, että hän soitti minulle.”

”Kyseessä on hieno kohde, jossa on paljon pähkinäpensasta, metsälehmusta ja lehtomaisiin metsiin kuuluvia maanpinnan kasveja. Lajikirjo on kuusikosta huolimatta hyvin monipuolinen, lisäksi sekä maa- että pystylahopuuta oli paljon”, Lukanniemi sanoo.

”Toki tätä metsää on aikoinaan hoidettu, harvennettu ja haettu tuulenkaatoja.” Lukanniemi arvioi, että viimeisimmästä toimenpiteestä oli kulunut noin 40 vuotta.

”Ja kun kyse on lehdosta, ilman harvennuksia pähkinäpensas ja metsälehmus olisivat olleet aika ahtaalla ja hävinneet metsästä kokonaan. Harvennushakkuu ei ole lehdoissa siis lainkaan huono juttu, päinvastoin, lehtolajit kun tarvitsevat valoa selviytyäkseen”, Lukanniemi muistuttaa.

Lukanniemen mukaan lehtojen hoito ei ole yksinkertaista työtä, sillä putkilokasvit, linnut ja hyönteiset viihtyvät vähän erilaisissa lehdoissa. ”Kainuun lehtokeskusalueella ei esimerkiksi esiinny lainkaan Etelä- Suomen lehdoissa yleistä sinivuokkoa.” Lehtolajit kuitenkin tarvitsevat avointa tilaa selviytyäkseen. Aiemmin metsissä vaeltanut karja hoiti myös lehtoja ja piti ne avonaisena, nykyään tilaa tehdään sahalla.

Metsänomistajan päätös

”Maanomistaja valitsi hakkuun ja suojelun väliltä. Päätös suojelusta oli metsänomistajalle lopulta helppo”, Uutela sanoo. Korvaus suojelusta oli myös asiallinen. Metsänomistajan päätöksen jälkeen Lukanniemi oli yhteydessä ELY-keskuksen suojeluasioista vastaavaan metsätalousasiantuntija Petri Pohjoseen, joka teki metsänomistajalle tarjouksen metsän pysyvästä suojelusta.

Metsänomistaja hyväksyi tarjouksen, ja osa metsästä siirtyi valtion omistukseen ja pysyvään suojeluun. metsänomistajan takapihan metsään perustettiin yksityinen suojelualue, joka suojeltiin pysyvästi METSO-ohjelmalla.

Artikkeli on ilmestynyt Metsä Groupin Viesti-lehdessä 1/2022