Puutuotteiden substituutiovaikutuksella voisi kompensoida Suomen kasvihuonekaasupäästöt


​Kun puutuotteilla korvataan muista materiaaleista valmistettuja tuotteita ja voidaan välttää niiden fossiiliset päästöt, puhutaan korvaus- eli substituutiovaikutuksesta. Suomessa ne ovat jo nyt merkittävät, mutta niitä on mahdollista kasvattaa hyödyntämällä yhä enemmän metsäteollisuuden sivuvirtoja tuotteiden raaka-aineena.

Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla työskentelevä tutkijatohtori Elias Hurmekoski vetää projektia, jonka keskiössä ovat puutuotteiden substituutioprosessit ja niiden ilmastovaikutukset. ”Substituutiovaikutukset ovat puunkäytön ilmastovaikutuksista ehkä se kaikkein abstraktein asia, koska niillä viitataan puunkäytön avulla vältettyihin fossiilisiin päästöihin. Substituutiovaikutukset ovat olleet tiedossa jo ainakin 30 vuotta ja niitä on yritetty laskea yhtä pitkään, mutta aihepiirissä on edelleenkin aika suuria tietotarpeita.”

”Tämän projektin tulokulma on laittaa yhteen eri tieteenaloja, sillä olemme kiinnostuneita sekä vältetyistä fossiilisista päästöistä että markkinoiden toiminnasta. Keskitymme laskelmien laatimiseen ja niihin tarvittavien oletusten ruotimiseen, mutta toki projektin tuloksena syntyy myös tarkennettu arvio substituutiovaikutusten suuruusluokasta.”

Substituutiovaikutusta voi kasvattaa

”Kun lasketaan substituutiovaikutuksia, liittyvät kaikkein olennaisimmat tiedot siihen, mitä tuotteita puun voidaan olettaa korvaavan. Mahdollisia tuotteita on vähintäänkin tuhansia ja niille erilaisia käyttökohteita toinen mokoma. Lisäksi on valtava määrä mahdollisia substituuttituotteita eli niitä tuotteita, joita puutuotteilla korvataan. Kaikkia näitä kombinaatioita emme pysty tarkastelemaan, joten joudumme tekemään aika paljon karkeistavia oletuksia.”

Tuoteportfolioilla pystytään merkittävissä määrin kasvattamaan substituutiovaikutuksia. Puurakentaminen on hyvä esimerkki, ja se on edelleen yksi fiksuimmista puunkäyttökohteista ilmastomielessä.

”Substituutiovaikutusta on haasteellista laskea tarkastellen vain yhtä tuoteryhmää. Se johtuu siitä, että kun otamme tarkasteluun päätehakkuuleimikon tai vaikka yhden puun, on siitä tietty osuus tukkipuuta ja loput kuitupuuta sekä muita jakeita. Sen takia on olennaista, mitä tapahtuu sivuvirroille, joita käytetään tällä hetkellä selluun, energiantuotantoon ja esimerkiksi lastulevyihin. Puusta saataisiin parhaat substituutiohyödyt, jos näitä sivuvirtoja pystyttäisiin ohjaamaan yhä enemmän tuotteisiin ja vasta elinkaaren loppupäässä energiaksi.”


Tekstiileillä substituutiohyötyjä

”Sellupohjaisista tuotteista tekstiilit ovat yksi hyvin kiinnostava tuoteryhmä ja niiden valmistuksesta olisi mahdollista saada aika suuriakin substituutiohyötyjä. Jos sellun loppukäyttö muuttuu graafisista papereista enemmän tekstiilipuolelle, on se varsin positiivinen muutos ilmaston kannalta. Lisäksi puupohjaisiin tuotteisiin liittyy paljon muitakin hyötyjä kuin ilmastonäkökulmat. Eli jos vaikka puhutaan tekstiileistä, mukaan tulee muun muassa makean veden ja torjunta-aineiden tarve esimerkiksi puuvillan kasvattamisessa, mitä taas sellupohjaisissa tekstiileissä ei tarvita.”

Muista sellu- tai sivuvirtapohjaisista tuotteista Hurmekoski mainitsee muoveja korvaavat pakkausmateriaalit ja kemikaalit, joista olisi mahdollista saada keskimäärin nykyistä suurempia substituutiohyötyjä, eli saataisiin ikään kuin enemmän tehoja irti samasta kuutiomäärästä puuta.

Lue lisää

”Puuta on käytetty ihmisten historiassa kaiken aikaa, eikä metsien käyttö tule varmastikaan häviämään. Voi olla, että se muuttuu jonkin verran ja metsäsektori näyttää vuonna 2050 todennäköisesti jonkin verran erilaiselta. Mielenkiinnolla odotetaan, millä tavalla”, Helsingin yliopiston tutkijatohtori Elias Hurmekoski pohtii.

Élias Hurmekoski, Helsingin yliopiston tutkijatohtori

Puunkäytön potentiaali ilmastonmuutoksen hillinnässä

Kun puhutaan metsien ja puunkäytön ilmastovaikutuksesta kokonaisuutena, Hurmekoski korostaa, että on hyvä erottaa nykytilanne ja toisaalta ilmastonmuutoksen hillinnän potentiaali.

”Tarkasteltaessa asiaa näistä eri näkökulmista voidaan päätyä täysin vastakkaisiin päätelmiin. Kun lasketaan yhteen metsien hiilinielu, substituutiovaikutukset ja puutuotteiden hiilivarasto, vastaa kokoluokka suurin piirtein Suomen nykyisiä kasvihuonekaasupäästöjä. Tavallaan päästään päätelmään, että metsäsektorimme käytännöllisesti katsoen kompensoi nuo Suomen päästöt.”

”Tämä on sinänsä ihan validi näkökulma, mutta on eri asia puhua ilmastonmuutoksen hillinnän potentiaalista, jolloin tarkastellaan muutosta nykytilanteeseen. Silloin täytyy tasapainotella hiilinielujen kehityksen ja vältettyjen fossiilisten kasvihuonekaasupäästöjen kanssa. Keskimääräisten substituutiovaikutusten pitäisi olla jopa nelinkertaiset nykyiseen verrattuna, että lisähakkuita voisi perustella ilmastomielessä lyhyellä aikavälillä. Se ei taas tarkoita sitä, etteikö ilmastohyötyjä voisi tulla pidemmällä aikavälillä eli vuosikymmenten tai vuosisadan aikajänteellä, kun uudelleen istutettu metsä sitoo hiilen ilmakehästä ajan myötä takaisin.”

”Yksi keskeinen asia on, että myös substituutiovaikutuksia voidaan kasvattaa muuttamalla tuoteportfoliota, riippumatta hakkuumäärästä”, Hurmekoski toteaa.

Keskeiset käsitteet

Metsien hiilinielu tarkoittaa sitä, että metsään sitoutuu enemmän hiilidioksidia kuin sieltä vapautuu. Hiilinielussa tarkastellaan siis metsien hiilivaraston muutosta.

Substituutiovaikutukset viittaavat vältettyihin fossiilisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Kun esimerkiksi käytetään puutuotteita rakentamisessa, jää käyttämättä tietty määrä suurempipäästöisiä tuotteita, kuten betonia tai terästä.

Puutuotteiden hiilivarastovaikutus syntyy, kun puusta valmistetaan tuotteita. Hiili pysyy niissä sitoutuneena kunkin tuotteen elinkaaren ajan. Rakentamiseen käytetyssä puussa hiili voi pysyä kymmeniä vuosia, kun taas paperituotteissa se vapautuu muutamassa vuodessa. Hiilivarastovaikutus vertautuu nieluun, jos tuotevarastoon vuosittain menevä puumäärä on suurempi kuin sieltä poistuva määrä.






Armi Purhosen kirjoittama artikkeli on julkaistu Metsä Groupin Viesti 1/2021 -lehdessä
Kuva: Seppo Samuli

Lue lisää tarinoita Metsästä