Turvemaat

Neljännes Suomen metsistä kasvaa turvemailla 


Turvemaat kattavat yli neljänneksen Suomen pinta-alasta, mikä on suurempi osuus kuin missään muussa maassa. Parannamme toimintatapojamme turvemailla ja koulutamme henkilöstöämme ja yrittäjiä näihin uusiin menetelmiin.

Neljännes Suomen metsistä kasvaa turvemailla. Noin viidennes Suomessa vuosittain korjatusta puusta tulee näistä metsistä. Luonnonvarakeskus arvioi, että turvemaiden vuotuiset hakkuumäärät lisääntyvät puuston ikääntyessä. Näillä metsillä on suuri merkitys omistajilleen, mutta ne ovat tärkeitä myös luonnon monimuotoisuuden, ilmaston ja puunhankintamme kannalta.

Turvemaat ovat Kemiin suunnitellun biotuotetehtaan lähialueilla yleisempiä kuin Suomessa keskimäärin. Kemin uuden biotuotetehtaan vuotuisen kuitupuun kulutuksen arvioidaan olevan noin 7,6 miljoonaa kuutiometriä. Seudun turvemailla on suuri taloudellinen merkitys sekä omistajajäsenillemme että puunhankinnallemme.

Yli puolet Suomen turvemaista ojitettiin 1950- ja 1980-lukujen välisenä aikana. Ojitus laskee vedenpintaa, mikä parantaa puiden kasvua. Nämä metsät ovat nyt saavuttamassa iän, jossa niiden omistajat saavat hakkuista parhaan taloudellisen hyödyn. 

Mitä vihreämpää, sitä enemmän turvemaata.


SUOMETSÄT OVAT HIILINIELUJA

Turve on kasvipohjainen, erittäin hitaasti uusiutuva orgaaninen materiaali. Suomen turvemetsät muodostavat valtavan hiilivaraston, ja metsänhoitotoimet vaikuttavat sekä tähän varastoon että turvemaiden muodostamaan hiilinieluun.

Kun kuiva turve hajoaa, se saa aikaan hiilidioksidipäästöjä. Hajoava märkä turve puolestaan aiheuttaa metaanipäästöjä. Molemmat ovat kasvihuonekaasuja.

Tällä hetkellä turvemailla kasvavat puut varastoivat enemmän hiiltä kuin mitä turpeesta vapautuu joko luonnollisesti tai metsätalouden aiheuttamana. Suometsät ovat hiilinieluja, samoin kuin Suomen metsät kokonaisuudessaan. 

TURVEMAIDEN AINUTLAATUISET HAASTEET

Puuston kasvu turvemailla on ojituksen vuoksi kiihtynyt merkittävästi, mutta tämä on tuonut mukanaan myös haasteita. Osan niistä on paljastanut uusi tutkimustieto. Luonnontilassa olevia turvemaita ei enää ojiteta, mutta vanhojen ojien kunnossapito on yleinen käytäntö.

Turvemailla kasvavat metsät ovat tyypillisesti harvempia kuin kivennäismaalla kasvavat metsät, joten hehtaarikohtainen hakkuutuotto on niillä pienempi. Puun laatukaan ei ole yhtä hyvä.

Kun puut kasvavat hyvin, ne pitävät itse vedenkorkeuden vakaana. Ongelmia ilmaantuu uudistushakkuiden yhteydessä: kun puita poistetaan, haihtuminen vähenee ja vedenpinta nousee. Ojien kunnostaminen on yleinen tapa alentaa vedenpintaa uudelleen ja ylläpitää näin puuston kasvua. Se kuitenkin aiheuttaa usein ravinteiden ja humuksen valumista veteen.

Turvemaalla metsänhoitotoimet ovat vaikeampia ja vaativat enemmän suunnittelua, ja siksi kustannukset ovat suuremmat kuin kivennäismaalla kasvavissa metsissä. Usein tarvittaisiin hyvä talvi ja kunnolla jäätynyt maa. Näistä syistä metsätalous on turvemaalla vähemmän kannattavaa kuin kivennäismaalla.

VAKAA VEDENKORKEUS RATKAISEVAA

Uuden tutkimuksen ansiosta tiedämme, että turvemaiden hoidossa olisi ratkaisevan tärkeää pitää vedenkorkeus vakaasti noin 30–40 cm turpeen pinnan alapuolella. Jos tässä onnistutaan, kasvihuonekaasupäästöt pienenevät ja puu kasvaa hyvin. Miksi? Kun vedenkorkeus on 30–40 cm, suurin osa puunjuurista saa happea, mutta tason alapuolella oleva paksu turvekerros on turvassa hajoamiselta. Näissä olosuhteissa metaaniakaan ei vapaudu merkittävää määrää.

Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että kun ylläpidetään vakaata vedenkorkeutta, vältetään ravinteiden, kasvihuonekaasujen ja humuksen päästöt. Silloin puusto kasvaa hyvin, metsätalous on metsänomistajille kannattavaa ja tehtaamme saavat tarvitsemansa puun.

Tämä saattaa kuulostaa haastavalta kokonaisuudelta. Tavoite ei olekaan helppo, mutta se on saavutettavissa. Meillä on jo ratkaisuja käsissämme, ja kehitämme koko ajan uusia. 





Vedenkorkeuden on tärkeä pysyä turvemaalla tasaisesti noin 30–40 cm turpeen pinnan alapuolella, jotta ei synny päästöjä. 




JATKUVAPEITTEISTÄ KASVATUSTA SUOSITELLAAN

Suosittelemme jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta turvemailla aina, kun se on mahdollista. Tämä tarkoittaa, että puustoa harvennetaan säännöllisesti, uudistushakkuita vältetään ja luotetaan sen sijaan luontaiseen uudistumiseen. Luontaisen uudistumisen onnistuminen on Suomessa todennäköisempää turvemailla kuin kivennäismailla.

Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa metsänomistajan hakkuutuotto on pienempi kuin uudistushakkuissa, mutta siinä vältetään metsän uudistuskustannukset, kuten maanmuokkaus, taimien istutus ja siementen kylväminen. Usein voidaan myös välttää ojituksen kunnossapito ja siihen liittyvät kustannukset ja päästöt.

Puiden kasvua voidaan lisäksi parantaa tuhkalannoituksella. Puutuhkassa on ravinteita, joita Suomen metsäisiltä turvemailta usein puuttuu. Lannoituksen vaikutus voi kestää 30–40 vuotta. Saamme osan metsänomistajille myymästämme puutuhkasta omista tehtaistamme. Tämä on kiertotaloutta parhaimmillaan.  





Puut kasvavat hyvin, kun suurin osa juurista on vedenpinnan yläpuolella. Kuvassa tummalla kuiva turve, vaalealla märkä turve. 








TOIMET PERUSTUVAT HUOLELLISEEN ANALYYSIIN

Osallistumme Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimushankkeisiin, joissa kehitetään uusia menetelmiä turvemaiden hoitoon ja päästöjen vähentämiseen. Emme voi välttää uudistushakkuita tai ojien kunnossapitoa kokonaan, koska kaikki turvemaiden metsät eivät todennäköisesti uudistu luontaisesti eivätkä kaikki metsänomistajat halua kokeilla jatkuvapeitteistä kasvatusta. On tärkeää analysoida huolellisesti, missä tapauksissa uudistushakkuut ovat paras tapa edetä ja mitkä ojat on syytä pitää kunnossa. Kaikkia ei kannata kunnostaa vain siksi, että ne on kerran kaivettu. Ojien ei myöskään tarvitse olla niin syviä ja leveitä kuin aiemmin on ajateltu.

Aiemmin ojia kaivettiin toisinaan myös liian karuille turvemaille. Näissä tapauksissa on parasta tunnustaa tilanne ja jättää turvemaa ennallistumaan ajan kanssa. 

Tämä artikkeli perustuu Luonnonvarakeskuksen ja Metsä Forestin turvemaiden hoito-ohjeiden tietoihin.

Teksti: Krista Kimmo


Sivun yläreunan kuvassa: 
Metsänhoitopäällikkö Teppo Oijala ja metsäasiantuntijat Tiina Laine ja Marko Juotasniemi Sonkajärvellä, jossa Metsä Forestin henkilöstölle kuluvana syksynä järjestettiin koulutusta uusista turvemaiden metsänhoito-ohjeista. Kuvan otti Hanne Manelius.

Lue lisää Metsästä