Tavoitteita luonnon tilan heikkenemisen pysäyttämiseksi ja kehityksen suunnan muuttamiseksi ovat asettaneet mm. YK, EU, Suomen valtio ja jotkut yksityissektorin toimijat. EU:n ennallistamisasetus tuo mukanaan uuden vaatimuksen monimuotoisuuden indikaattoreista ja niiden kansallisista tavoitetasoista. Metsä Group tarvitsee mitattua luontotietoa omien tavoitteidensa toteutumisen seurantaan. Uudistavan metsätalouden ja maankäytön tavoitteena on vahvistaa luonnon tilaa vuoteen 2030 mennessä. Tuotteisiin halutaan vaikutustodenteet ohjaamaan vastuullista kulutusta.
Metsä Groupin omien luontovaikutusten mittaaminen tarkoittaa pitkäaikaista ja jatkuvaa kehitystyötä. Tämä työ on käynnistynyt sekä yhtiön omissa projekteissa että osana puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekarttaa. Metsä Groupissa tulokset ja laskelmat halutaan perustaa yhteisiin, tieteellisesti hyväksyttyihin indikaattoreihin ja seurantamenetelmiin. Siksi tarvitaan aktiivista tutkimusta ja laaja-alaista yhteistyötä.
Luontotiedon tarve on pohjimmiltaan hyvin käytännöllinen: luonto on pääomaamme ja kansallisen resilienssimme perusta. Sen tila ja kehitys vaikuttavat suoraan kilpailukykyymme, omavaraisuuteemme ja huoltovarmuuteemme. Luonnon ekosysteemien vahvistaminen luo edellytyksiä talouden ja teknologian kehitykselle.
Suomi tuottaa kansainvälisesti ainutlaatuista seurantatietoa luonnosta, kuten valtakunnan metsien inventointi (VMI) ja metsäkasvillisuutta kartoittanut Operaatio Mustikka. Vaikka Suomi kuuluu lajiseurannan huippuihin maailmassa, luotettavaa ja laskettua tietoa on saatavilla vain harvoista lajiryhmistä. Seurantojen kattavuutta tulee parantaa.
Nykyisten kansallisten seurantamenetelmien kehittäminen ja rahoituksen varmistaminen on koko Suomen kansallinen etu. Valtakunnan metsien inventointia on laajennettava, jotta se palvelee entistä paremmin biodiversiteetin seurantaa. Kansallisten kasvillisuuskartoitusten rahoitus tulee turvata, ja niiden aikataulu on asetettava vastaamaan vuoden 2030 tavoitteita.
Uutta teknologiaa kannattaa hyödyntää monipuolisesti samalla, kun varmistetaan lajitiedon keruu perinteisesti kenttätyönä ja yhä enemmän DNA-tekniikan avulla. Seurantamenetelmät on tärkeää keskittää ja tehdä helposti saataviksi. Sekä yksityistä että julkista sektoria tulisi palvella kustannustehokkaasti yhden luukun periaatteella.
Kehittämällä yhdessä luontoseurantoja varmistamme, ettei tiedon puute lisää tuskaamme huomenna.