Digitalisaatio – mennäänkö virtuaalimetsään?

Digitalisaatiosta puhuttaessa ja sovelluksia kehittäessä on hyvä katsoa kymmenen vuotta eteenpäin, mutta yhtä tärkeää on katsoa taaksepäin, jotta ymmärtää, että rohkeimmatkin visiot voivat kymmenen vuoden päästä olla arkipäivää.

6.11.2020
Tomi Lankinen

​Digitalisaatiosta puhutaan paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Toiset kokevat sähköisen asioinnin nopeana ja helppona, toisille sopii paremmin asioiden hoitaminen kasvotusten. Minusta on tärkeää, että metsänomistajien digitaalisia palveluja kehitetään yhteistyössä heidän kanssaan, jotta voidaan vastata moninaisten käyttäjien alati kasvaviin tarpeisiin. Palvelut ovatkin kehittyneet viime vuosina huimaa vauhtia, ja välillä mietitään sitäkin, mennäänkö niiden kehittämisessä jo liiankin lujaa eteenpäin.

Olen saanut seurata aktiivisesti digitalisaation kehitystä puunhankinnassa jo pidemmän aikaa. Tarkalleen ottaen vuodesta 2010, jolloin aloitin Metsä Groupin puunhankinnassa harjoittelijana. Ensimmäisiin työtehtäviini kuului hakkuualueiden merkkausta kuitunauhalla ja puustotietojen päivittämistä. Maastossa liikuttiin paperikarttojen avulla ja rajoja etsittiin kompassilla tai GPS-laitteella, jos laite ei sattunut olemaan jollakin toisella käytössä. GPS-laitteet olivat nimittäin vuonna 2010 vielä kalliita, eivätkä kovin yleisesti käytössä.

Kymmenen vuotta myöhemmin GPS löytyy jo lähes jokaisesta puhelimesta ja karttasovellusten käyttö on arkipäivää. Digitalisaatiosta puhuttaessa ja sovelluksia kehittäessä on hyvä katsoa kymmenen vuotta eteenpäin, mutta yhtä tärkeää on katsoa taaksepäin, jotta ymmärtää, että rohkeimmatkin visiot voivat kymmenen vuoden päästä olla arkipäivää. Kukapa olisi uskonut vuonna 2010, että Metsä Groupin puukaupoista ja metsänhoitopalveluiden tilauksista hoidetaan yli puolet sähköisesti vuonna 2020? Tai että on olemassa sovelluksia, kuten Koronavilkku, joka kertoo, jos olet ollut vakavasti sairastuneen lähettyvillä ja näin itsekin altistunut sairaudelle.

Tietoturva ja henkilötietojen käsittely ovat tärkeitä asioita pitää mielessä palveluja kehitettäessä. Tätä on toki GDRP-asetus edistänyt, mutta sähköiset palvelut myös helpottavat omien tietojen saantia ja ylläpitoa eri rekistereissä.

Mutta, mitä kymmenen vuoden päästä? Metsien kaukokartoitus kehittyy kovaa vauhtia, ja saamme koko ajan tarkempaa tietoa Suomen metsistä. Maisema Metsä Groupin virtuaalimetsässä alkaa jo nyt näyttää tutulta: mökkitie on kohdallaan ja rannan laineet liplattavat. Hakkuista ja metsänhoitotöistä liikkuu valtava määrä dataa, ja siitä riittää vielä paljon näytettävää asiasta kiinnostuneille metsänomistajille.

Uskon, että virtuaalitapaamiset yleistyvät, metsänomistajat voivat määritellä metsäsuunnitelmansa entistä enemmän haluamansa näköiseksi ja omien hakkuiden ja metsänhoitotoimenpiteiden seuranta helpottuu huomattavasti. Niiden tuloksia voi katsella omalta ruudulta – oli laite sitten puhelin, tabletti tai tietokone. Mutta uskon myös, että se tuttu metsäasiantuntija tulee digitalisaatiosta huolimatta edelleen metsänomistajan luo kahville pyydettäessä ja joskus kenties pyytämättäkin.

 
Tomi Lankinen
Metsätiedon ja sähköisten palveluiden päällikkö, Metsä Group

Tomi Lankinen tuli metsätalousinsinööriopintojensa aikana harjoittelijaksi Metsä Groupiin vuonna 2010, ja teki siitä lähtien erilaisia puunhankinnan ja jäsenpalvelun asiantuntijatehtäviä vuoden 2020 kevääseen saakka. Nykyiseen tehtäväänsä hän hakeutui, koska toimintatapojen ja järjestelmien kehittäminen on ollut aina lähellä hänen sydäntään ja hän tekee mielellään projektityötä. Ulkona liikkumisesta pitävä mies hurahti vuosi sitten geokätköilyyn – liikunnan ilon lisäksi tarjolla on mahdollisuus löytämisen iloon.

Related blogs