Katselen avautuvalle merelle Ruutinkarin suuntaan. Merimaisema loistaa väriloistollaan tarjoten katsojalleen syksyn ruskan parhaita värejä auringon noustessa yhä korkeammalle Kemin kaupungin silhuetin ylle. Aamu on tyven ja kuulas. Hylkeitä ei näy, mutta merikotka tarjoaa silhuettinsa tarkasteltavaksi taivaan rannassa. Kiikelin puisto tarjoaa kävijälle parastaan. Taustalta alkaa kuulua säännöllinen paalutuskoneen rytmi. Työpäivä on alkanut ja Lapin Leivän Isän seuraavan sukupolvi jatkaa kasvuaan.
Lähden jatkamaan Kiikelin luontopolkua aamukävelyllä Sahansaaren suuntaan. Pistän merkille rantakuusikon naavassa kimmeltäviä yökasteen pisaroita ja näkökentässä on myös Sahansaarelle rakentuva meluvalli. Mietin mitä kaikkea rannan kuusikko onkaan vuosien varrella nähnyt. Ei ole pitkää aikaa siitä, jolloin Sahansaari oli täynnä puutapuleita, jossa sahatavara oli kuivumassa odottaen proomukuljetusta Ajoksen edustalle ja maailmalle. Lapin puutavara on muodossa, jos toisessa, aina päätynyt maailman markkinoille. Painopiste on vain muuttumassa uusiin tuotteisiin. ”Leivän Isänkin” nimi on muodollisesti muuttunut ajan mukaisesti biotuotetehtaaksi, tehdas elää ajan mukana ja mukautuu sekä ajan, että kehityksen vaateisiin.
Rantapusikossa on aukko Sahansaarelle. Meluvallin silhuetin takaa nousee uusi tehtaan piippu. Korkeuksiin nouseva piippu taitaa olla jo viidettä sukupolvea. Aikanaan oli ”Manalaksi” kutsutun kattilakokonaisuuden tiilipiippu, BW:n ja GW:n jälkeen tuli SK1 ja nyt on vuorossa se seuraava sukupolvi uudeksi Pajusaaren maamerkiksi. Laitteiden ja kaluston osalta sukupolvet vaihtuvat, mutta niin vaihtuvat myös tehtaan sydämen, työntekijöiden sukupolvet. Mieleeni tulee vanha Pekkasen klassikko ”Tehtaan varjossa”. Sukupolvisesta kehityksestä huolimatta teollisuuden perusprosessi on ennallaan. Uusia koneita ja laitteita pyörittävät edelleen ihmiset ja tehdas luo ja ylläpitää ympäröivää teollisesta yhteisöstä syntyvää inhimillistä ekosysteemiä palvelutarpeineen.
Nyt on käsillä tilanne, jossa suomalaisen ja erityisesti lappilaisen metsäteollisuuden historia kääntää kehityksessään uuden aukeaman ja on helppo uskoa, että tälle uudelle aukeamalle tulee tulevaisuudessa kuvattua aivan uusia askeleita sukupolvisessa kehityksessä ja perusvoimavaramme, metsiemme kestävän käytön hyödyntämisessä. Lapin Leivän Isän jo yli satavuotinen rooli tulee jatkumaan yhtenä peruskivenä, ei vain Kemin ja Meri-Lapin vaan koko Pohjois-Suomen työn tarjoajana ja vahvuuksien sekä mahdollisuuksien hyödyntäjänä. Kiikelin rannan kuusikolla on siis nähtävää tulevaisuudessakin, naavan jatkaessa kasvuaan sen yökasteen pisaroittamilla oksilla.
Matti Ruotsalainen
Kaupunginjohtaja
Kemin kaupunki
Matti Ruotsalaisen kuva: Nina Susi