”Minulle on tärkeää, että metsästä kaadettu puu käytetään tarkkaan hyödyksi.”
Varhaisimpia metsään liittyviä muistojani on, kun hiihdän äitini isän eli papan kanssa metsässä. Hiihto oli meille yhteinen harrastus, ja kävimme talvisilla metsäretkillä lähes päivittäin.
Äitiä retkemme joskus huolestuttivat. ”Entä, jos sinulle käy jotain?” hän kysyi papalta, joka rauhoitteli: ”Me ollaan Katrin kanssa sovittu, että jos jotain käy, niin samoja jälkiä takaisin.”
Pappa oli sotaveteraani, ja hänen perheensä joutui lähtemään Karjalasta evakkoon. Perheen kotitila jäi rajan taakse, ja sodan jälkeen pappa päätti ostaa uuden tilan Päijät-Hämeestä, Orimattilasta. Elämä oli aloitettava alusta. Papalle, kuten hänen sukupolvessaan monille, metsä oli pankki. Hakkuita tehtiin, jos tarvittiin rahaa tai puutavaraa rakennuksiin.
Joskus olen miettinyt, olisinko ilman perhetaustaani hakeutunut metsäalalle. Toisaalta olen aina pitänyt luonnontieteistä. Opiskelin ensin metsätalousinsinööriksi, minkä jälkeen tein master-tutkinnon luonnonvarojen käytöstä. Metsä Groupin palveluksessa olen työskennellyt valmistumisestani asti. Tällä hetkellä toimin Metsä Fibren markkinointipäällikkönä.
Opintojeni myötä kotitilamme metsiä ryhdyttiin hoitamaan systemaattisemmin. Puut eivät ole ikuisia. Aivan kuten asunto kaipaa välillä remonttia säilyttääkseen arvonsa, metsässä pitää tehdä hoitotöitä, jotta se pysyy terveenä ja hyväkasvuisena.
Tästä saimme muistutuksen, kun metsässämme todettiin kirjanpainajatuhoja. Kirjanpainaja on kuoriainen, joka vaivaa erityisesti kuusikoita. Uudistamme parhaillaan tuhoaluetta.
Metsänhoito tapahtuu luonnon ehdoilla
Suomalaisessa metsänhoidossa kaikessa edetään luonnon ehdoilla. Kun kotitilani metsään tehdään uudistushakkuu, istutustaimet valitaan uudistettavan alueen maapohjan mukaan. Ei sen perusteella, mitä puulajia läheinen tuotantolaitos käyttää.
Minulle on tärkeää, että metsästä kaadettu puu käytetään tarkkaan hyödyksi ja kohteisiin, joissa se korvaa fossiilisia raaka-aineita. On innostavaa olla töissä yrityksessä, joka käyttää kallisarvoisen puuraaka-aineen kestävällä tavalla, ja etsii sille myös uusia innovatiivisia käyttökohteita.
Parhaimmillaan metsänhoito on terapeuttista. Taimikoita raivatessani nautin siitä, että näen oman kädenjälkeni heti. Metsän tulevan kehityksen kannalta taimikon raivaus on yksi tärkeimmistä hoitotöistä, mutta se on myös tilaisuus turvata metsän monimuotoisuus. Jos pihlaja tai muu lehtipuu ei haittaa kasvatettavaa taimikkoa, en raivaa sitä, vaan jätän sen tarjoamaan suojaa ja ravintoa metsän linnuille ja eläimille.
Olen lapsesta asti käynyt äitini kanssa marjassa ja sienessä. Varsinkin mustikoita ja kantarelleja kerään joka vuosi. Metsässä samoilu rentouttaa mieltä ja virkistää kehoa. Tuntuu, että metsässä ryhtikin suoristuu tietokoneen ääressä vietetyn työpäivän jälkeen.
Kotitilamme siirtyi papalta äitini omistukseen yli 40 vuotta sitten. Seuraava sukupolvenvaihdos on edessä jossain vaiheessa, mutta en vielä tiedä missä muodossa. Ehkä perustamme sisarusteni kanssa metsäyhtymän. Perheellemme on tärkeää, että tila säilyy suvun omistuksessa. Emme tahdo, että papan elämäntyö katkeaa.
Katri Viitanen
Markkinointipäällikkö, Metsä Fibre
”Metsän kautta olen osa sukumme tarinaa.”
Sukumme on lähtöisin Pohjanmaalta, Vöyrin kunnasta. Siellä sijaitsee perintömetsämme, jonka omistan yhdessä veljeni kanssa. Isoisäni oli pienviljelijä, joka teki tilallaan itse kaikki pelto- ja metsätyöt. Muistan, miten lapsena vierailimme tilalla toukotöiden sekä viljan puinnin aikaan. Veljeni kanssa olimme kovasti auttavinamme töissä.
Isoisän jälkeen tila siirtyi isälleni ja häneltä edelleen minulle ja veljelleni. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 1997. En muista, että sukupolvenvaihdoksesta olisi koskaan sen enempää keskusteltu. Oli luonnollista, että omistus siirtyy isältä pojille.
Taidamme veljeni kanssa olla aika tyypillisiä suomalaisia metsänomistajia. Olemme saaneet tilan perintönä, mutta emme itse asu tilalla vaan kaupungissa. Metsäkin taitaa olla aika tyypillinen kooltaan.
Kotoani Jyväskylästä on Vöyriin yli kolmen tunnin ajomatka. Etäisyyden vuoksi käyn metsässämme harvoin. Veljeni käy töidensä puolesta Pohjanmaalla säännöllisesti, joten hän ehtii metsäämme useammin.
Emme veljeni kanssa kumpikaan ole metsänhoidon asiantuntijoita, mutta haluamme, että tilan arvo säilyy jälkipolville. Tästä syystä olemme ulkoistaneet metsän hoito- ja hakkuutyöt Metsä Groupille. Metsä Groupin metsäasiantuntija pitää meihin säännöllisesti yhteyttä ja kertoo, mitkä toimenpiteet ovat ajankohtaisia.
Viimeisin hakkuu metsässämme tehtiin vuonna 2020. Kauppaan kuului harvennushakkuu ja uudistushakkuu. Metsä Groupin metsäasiantuntija valvoi puukaupan alusta loppuun ja huolehti muun muassa siitä, että uudistettavalle alalle istutettiin heti uudet taimet.
Yhteisomistus veljen kanssa on sujunut mutkattomasti. Olemme asioista samaa mieltä, ja luotamme metsäasiantuntijamme lausuntoihin.
Kestävä metsätalous säilyttää metsän suvussa
Minulle kestävyys metsätaloudessa merkitsee jatkuvuutta. Sitä, että puusto kasvaa ja säilyy lapsilleni ja heidän lapsilleen. Se merkitsee myös luontoarvojen huomioimista. Omalla tilallamme on esimerkiksi suoalue, joka ei ole lainkaan metsätalouskäytössä. Tilamme metsät on myös sertifioitu.
Työskentelen Metsä Fibrellä myyntipalvelujohtajana. Tiimini vastaa esimerkiksi sellun ja sahatavaran myynnin suunnittelusta ja kehittämisestä sekä teknisestä asiakaspalvelusta. Näen työssäni päivittäin, miten tärkeää asiakkaillemme on tietää, että heidän käyttämänsä puuraaka-aine on hankittu laillisesti, ja että metsän käyttö on kestävällä pohjalla.
Vaikka metsästä saa hakkuutuloa, omassa vaakakupissani metsän taloudellinen merkitys ei juuri paina. Minulle on tärkeää, että metsänomistuksen kautta olen osa suomalaista kulttuuria ja sukumme tarinaa.
Samasta syystä en näe tilan myyntiä realistisena vaihtoehtona. Pienviljelijän työpäivät olivat pitkiä ja raskaita. Jos rahanhimossani myisin tilan, häpäisisin esi-isieni työn.
Tom Nickull
Johtaja, Myynnin palvelut, Metsä Fibre
”Teemme metsänhoitotöitä talkoilla.”
Sukutilani sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa, Lemillä, jossa myös isovanhempani asuivat aikoinaan. Isäni rakensi sisaruksineen pienen kesämökin suvun maille, metsien keskelle ja pienen lammen rannalle. Kun olin lapsi, vietimme mökillä monet viikonloput ja leikimme metsässä.
Muistan yhä, miten isoja ja järeitä puut pienen tytön silmissä olivat.
Isovanhemmiltani tila siirtyi perintönä heidän lapsilleen, ja vuonna 2016 isäni lahjoitti oman osuutensa metsästä minulle ja veljelleni.
Isälleni metsä oli tärkeä. Hän teki ahkerasti metsätöitä, marjasti ja sienesti. Omalla toiminnallaan hän sai meidät lapset ymmärtämään metsän tärkeyden.
Joka kevät teimme talkoilla polttopuita. Isä käytti sahaa, ja me muut perheinemme autoimme puiden pinoamisessa. Meillä kaikilla on puusaunat, joten polttopuuta kuluu vuoden mittaan. Töiden lomassa pidettiin tietysti evästauko ja keitettiin kahvit.
Isä tunsi metsän kuin omat taskunsa ja neuvoi parhaat mustikka- ja sieniapajat. Ihanaa oli, että hän opetti myös lapseni sienestämään, tunnistamaan eri puulajeja ja kulkemaan tutuissa metsissä.
Isäni kuoli vuoden 2021 helmikuussa. Edellisenä syksynä kävimme vielä yhdessä keräämässä kantarelleja. Syksyllä 2022 menin sienimetsään yksin ja olin tosi iloinen, kun löysin isän neuvomat paikat.
Metsästä täytyy pitää huolta. Viime vuosina olemme porukalla istuttaneet ja raivanneet. Oli mahtavaa nähdä, miten valtava taimien vuosikasvu on raivauksen jälkeen, kun ne saavat tarpeeksi valoa ja elintilaa ympärilleen.
Kun taimikon eteen on nähnyt vaivaa, tuhot harmittavat. Etelä-Karjalassa on paljon hirviä, ja viime talvena ne löysivät metsästämme mäntytaimikon, joka juuri oli lähtenyt kasvuun. Harmitti valtavasti, kun näin syödyt taimet. Tokihan ne kasvavat edelleen, mutta laatu ei enää ole entisellään.
Luontoarvojen suojelu on tärkeää
Haluan suojella metsämme luontoarvoja. Olemme suojelleet metsästämme lehtoalueen ja kalliojyrkänteen, jonka päällä kasvaa vanhaa mäntymetsää. Kutsumme jyrkännettä Pentinvuoreksi, isoisäni Pentin mukaan.
Metsämme luontokohteet on suojeltu METSO-ohjelman kautta. Suojelu on meille vapaaehtoista, ja siitä maksetaan korvaus. Olemme sopineet kymmenen vuoden suojelusta, mutta olen varma, että jatkamme sopimusta, kun määräaika täyttyy.
Olen työskennellyt Metsä Fibrellä vuodesta 2003 lähtien ja viimeiset seitsemän vuotta toimitusketjusta vastaavana asiakaspalvelupäällikkönä. Minulle on tärkeää, että työnantajani investoi Suomeen ja jalostaa ja käyttää suomalaista puuta, joka on vastuullisesti tuotettua.
Metsä on minulle stressin poistaja ja mielenrauhan tyyssija. Kun metsä on lähellä kotia, sinne tulee lähdettyä muuten vain. Nautin siitä, että saan virkistäytyä omassa metsässä, keittää kahvit laavulla ja hoitaa metsää niin, että sen arvo kasvaa. Vaikka en itse hyödy tekemistäni istutuksista, joku muu hyötyy.
Tiina Lehtolainen
Asiakaspalvelupäällikkö, Toimitusketju, Metsä Fibre
Artikkeli on alun perin julkaistu Timber-lehden numerossa 2023.