Varhaisimpia metsään liittyviä muistojani on, kun hiihdän äitini isän eli papan kanssa metsässä. Hiihto oli meille yhteinen harrastus, ja kävimme talvisilla metsäretkillä lähes päivittäin.
Äitiä retkemme joskus huolestuttivat. ”Entä, jos sinulle käy jotain?” hän kysyi papalta, joka rauhoitteli: ”Me ollaan Katrin kanssa sovittu, että jos jotain käy, niin samoja jälkiä takaisin.”
Pappa oli sotaveteraani, ja hänen perheensä joutui lähtemään Karjalasta evakkoon. Perheen kotitila jäi rajan taakse, ja sodan jälkeen pappa päätti ostaa uuden tilan Päijät-Hämeestä, Orimattilasta. Elämä oli aloitettava alusta. Papalle, kuten hänen sukupolvessaan monille, metsä oli pankki. Hakkuita tehtiin, jos tarvittiin rahaa tai puutavaraa rakennuksiin.
Hoitotyöt säilyttävät metsän arvon
Joskus olen miettinyt, olisinko ilman perhetaustaani hakeutunut metsäalalle. Toisaalta olen aina pitänyt luonnontieteistä. Opiskelin ensin metsätalousinsinööriksi, minkä jälkeen tein master-tutkinnon luonnonvarojen käytöstä. Metsä Groupin palveluksessa olen työskennellyt valmistumisestani asti. Tällä hetkellä toimin Metsä Fibren markkinointipäällikkönä.
Opintojeni myötä kotitilamme metsiä ryhdyttiin hoitamaan systemaattisemmin. Puut eivät ole ikuisia. Aivan kuten asunto kaipaa välillä remonttia säilyttääkseen arvonsa, metsässä pitää tehdä hoitotöitä, jotta se pysyy terveenä ja hyväkasvuisena.
Tästä saimme muistutuksen, kun metsässämme todettiin kirjanpainajatuhoja. Kirjanpainaja on kuoriainen, joka vaivaa erityisesti kuusikoita. Uudistamme parhaillaan tuhoaluetta.
Metsänhoito tapahtuu luonnon ehdoilla
Suomalaisessa metsänhoidossa kaikessa edetään luonnon ehdoilla. Kun kotitilani metsään tehdään uudistushakkuu, istutustaimet valitaan uudistettavan alueen maapohjan mukaan. Ei sen perusteella, mitä puulajia läheinen tuotantolaitos käyttää.
Minulle on tärkeää, että metsästä kaadettu puu käytetään tarkkaan hyödyksi ja kohteisiin, joissa se korvaa fossiilisia raaka-aineita. On innostavaa olla töissä yrityksessä, joka käyttää kallisarvoisen puuraaka-aineen kestävällä tavalla, ja etsii sille myös uusia innovatiivisia käyttökohteita.
Metsä tarjoaa rauhaa ja ravintoa
Parhaimmillaan metsänhoito on terapeuttista. Taimikoita raivatessani nautin siitä, että näen oman kädenjälkeni heti. Metsän tulevan kehityksen kannalta taimikon raivaus on yksi tärkeimmistä hoitotöistä, mutta se on myös tilaisuus turvata metsän monimuotoisuus. Jos pihlaja tai muu lehtipuu ei haittaa kasvatettavaa taimikkoa, en raivaa sitä, vaan jätän sen tarjoamaan suojaa ja ravintoa metsän linnuille ja eläimille.
Olen lapsesta asti käynyt äitini kanssa marjassa ja sienessä. Varsinkin mustikoita ja kantarelleja kerään joka vuosi. Metsässä samoilu rentouttaa mieltä ja virkistää kehoa. Tuntuu, että metsässä ryhtikin suoristuu tietokoneen ääressä vietetyn työpäivän jälkeen.
Kotitilamme siirtyi papalta äitini omistukseen yli 40 vuotta sitten. Seuraava sukupolvenvaihdos on edessä jossain vaiheessa, mutta en vielä tiedä missä muodossa. Ehkä perustamme sisarusteni kanssa metsäyhtymän. Perheellemme on tärkeää, että tila säilyy suvun omistuksessa. Emme tahdo, että papan elämäntyö katkeaa.
Katri Rajava
Markkinointipäällikkö, Metsä Fibre
Artikkeli on alun perin julkaistu Timber-lehden numerossa 2023.