Digitalisaatio on muokannut maailmaamme viime vuosikymmenet, mutta VTT:n toimitusjohtaja Antti Vasaran mukaan odotettavissa on vieläkin mullistavampi ajanjakso. Kyseessä on syväteknologinen murros, jossa innovaatiot ponnistavat tieteen uusimmista tuloksista.
”Syväteknologioita valmistavat kasvuyritykset, joiden liiketoiminta perustuu tieteen ja teknologioiden tuoreiden läpimurtojen tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen, ja jotka tarjoavat ainutlaatuisia ja mullistavia ratkaisuja globaaleihin ongelmiin. Ne eivät ainoastaan kehitä olemassa olevaa paremmaksi, vaan tuottavat täysin uuden, usein koko toimialan mullistavan ratkaisun”, hän kuvailee.
Toisin kuin digitaalisiin startupeihin, syväteknologiaan liittyy yleensä myös konkreettisesti rakennettavaa fyysistä teknologiaa tai tuotteita – kuten proteiinien tuotantolaitoksia tai kvanttitietokoneita. Vasaran mukaan syväteknologian kasvuyritykset eivät siis tuota vain bittejä, vaan sekä bittejä että atomeita.
Taskulaskimesta se alkoi
Vasaran työhistoria on vaikuttava. Teknillisen fysiikan tohtori on luotsannut muun muassa Nokian kasvua ja ollut mukana EU:n komission teknologiastrategisissa työryhmissä. Mielenkiinto teknologiaan heräsi jo varhain.
”Olin muistaakseni 7-vuotias, kun ilmoitin, että tämä poikapa ostaa taskulaskimen. 1970-luvulla ne olivat harvinaisia ja kalliita. Teknologia on aina ollut minulle hauskaa, kiehtovaa ja helposti omaksuttavaa. Sen sijaan minua ihmetyttää, että jotkut osaavat piirtää tai laulaa hyvin.”
Tieteentekijäksi hän ei kuitenkaan itseään koe.
”Viimeisimmän tieteellisen paperin kirjoitin joskus 1990-luvulla. Sen jälkeen olen työskennellyt liike-elämän ja teknologian parissa. Jos otetaan vertaus tietotekniikasta, niin voisi sanoa, että koodaamista enemmän minua kiinnostaa se, mitä valmiilla koodilla saadaan aikaan reaalimaailmassa.”
Nykyinen työ VTT:n johdossa on paljolti startupien, tutkimuksen, yritysten ja julkisen tahon – eli rahoituksen – tuomista saman pöydän ääreen. Vasara sanoo, että suomalaisessa tuotekehityskentässä on paljon hyvää, sillä kaikki tärkeät tahot ovat toistensa kanssa tekemisissä ja vuorovaikutuksessa.
”Vaikka meillä on hyvä dialogi, meidän pitää parantaa sitä, miten tieteestä saadaan kaupallistettavia ratkaisuja. Yrityksille on vaikeaa työskennellä varhaisen vaiheen tutkimuskonseptien kanssa, joten ne tarvitsevat valmiimpia, helposti myyntikuntoon saatavia tuoteaihioita. Yliopistojen haasteena taas on saada yritykset rohkeammin mukaan yhteiseen tutkimustyöhön.”
Uuden tuotteen takana on tavallisesti iso joukko kansainvälisesti verkottuneita tutkijoita, joilla on vuosikymmenien kokemus.
Innovaattorin DNA
Yritys, joka saa ensimmäisenä syvään tai muuhun teknologiaan pohjautuvan tuotteensa markkinoille, on etulyöntiasemassa. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta idean tie massatuotantoon on yleensä kivinen. Nykymaailmassa yksinäiset autotallikeksijät ovat katoava luonnonvara.
”Uuden tuotteen takana on tavallisesti iso joukko kansainvälisesti verkottuneita tutkijoita, joilla on vuosikymmenien kokemus. Tämä on hyvä perusta, mutta tarvitsee vielä vahvistusta kaupallistamisen, markkinoinnin ja liiketoiminnan osaajilta. Moni uraauurtava keksintö syntyy yrityshautomossa, jossa saman pöydän ääreen on kerätty mahdollisimman heterogeeninen osaajajoukko.”
Vasara sanoo, että tämän viisauden sisäistäminen ei aina ole yksinkertaista.
”Viestini metsäalan – ja toki muidenkin alojen – yrityksille on, että verkostojen voimaa ei voi yliarvioida. Mistä ideat löytyvät? Miten niitä skaalataan? Missä on sellaista osaamista, jota meillä ei ole? Näitä asioita on jatkuvasti pohdittava. Suomessa on tiettyä piilaaksomaisuutta. Startupit ajattelevat herkästi, että ison yrityksen mukaantulo tuotekehitysprosessiin pilaa kaiken muuttamalla toiminnan hitaaksi ja joustamattomaksi. Eihän niin tarvitse olla, mutta kynnys yhteistyöhön voi olla korkea.”
Syväteknologioihin liittyy olennaisesti myös riskien sietokyky. Onnistuneen kaupallistamisen jälkeen kassavirta ja tunnettuus voivat lisääntyä eksponentiaalisesti, mutta sama koskee riskiä. Joskus pelkkä ajoitus kampittaa loistavan tuoteidean.
”Esimerkiksi Nokia panosti pitkään ja kattavasti Wifi-teknologian kehittämiseen, mutta totesi sitten, että ei siitä mitään tule. Heti tämän jälkeen Wifi ottikin siivet alleen – kyseessä ei ollut osaamisen puute, vaan ajoitus.”
Vihreä siirtymä ja kiertotalous ovat ajureita, jotka kannustavat miettimään entistä tarkemmin kaiken tuotannon tehokkuutta.
Metsäsektori elää ja hengittää syväteknologiaa
Vasaran mukaan lähes kaikki metsäteollisuuden tuotteet perustuvat tulevaisuudessa syväteknologiaan. Se on hänestä hyvä asia, koska tuotepaletti tulee muuttumaan korkeamman jalostusarvon tuotteisiin. Myös sellun kohdalla, vaikka perinteisesti sen vahvuutena onkin ollut tehtaan portilta asiakkaalle lähtevän tuotteen bulkkimainen tasalaatuisuus.
”Selluloosa jatkojalostustuotteena ei tule katoamaan. Sen sijaan se, miten sitä valmistetaan ja mitä tuotteita siitä tehdään, tulee muuttumaan. Vihreä siirtymä ja kiertotalous ovat ajureita, jotka kannustavat miettimään entistä tarkemmin kaiken tuotannon tehokkuutta. Raaka-aineista pitää saada enemmän tai parempaa valmista tuotetta vähemmillä tuotantopanoksilla. Uskon, että myös sellun kohdalla kilpailuvalttina on jatkossa entistä vahvemmin sen tuottama lisäarvo – ei se, kuinka monta tonnia sitä tehtaalta päivässä lähtee.”
Vasara näkee, että sellua sekä muita puupohjaisia raaka-aineita tullaan tulevaisuudessa käyttämään aivan uudenlaisiin tarkoituksiin.
”Liuottamalla ja uudelleen kiteyttämällä sellusta voidaan tehdä vaikkapa läpinäkyviä joustavia kalvoja, joita voidaan käyttää esimerkiksi veden puhdistamiseen. Selluloosamolekyyleillä on myös hienot optiset ominaisuudet, joita voidaan hyödyntää optisissa sensoreissa”, Vasara visioi.
Sellu ja puu ovat edelleen vihreää kultaa, ja Suomen valtti tämän kullan vuolemisessa on syvä ymmärrys oikeaoppisesta metsänhoidosta. Vasaran mukaan Suomessa ja Ruotsissa ymmärretään esimerkiksi harvennushakkuiden tärkeys, kun taas jo muualla EU:n alueella metsiensuojelu ajaa kaiken muun ohitse.
”Meidän haasteenamme on osoittaa muulle maailmalle, että se, miten talousmetsiä hoidetaan, on osa kestävää kehitystä.”
Kestävyys ei tarkoita luopumista
Yksi hyvä esimerkki syväteknologian edelläkävijäyrityksistä on VTT:stä spinnannut Onego Bio, joka on kehittänyt tavan tuottaa kananmunan valkuaista rihmasienen avulla. Kyseessä on innovaatio, jonka käyttö esimerkiksi leipomoteollisuudessa mullistaisi perinteisiä ajattelutapoja ja leikkaisi tuotteiden hiilijalanjälkiä.
Vasaran mukaan kestävään kehitykseen liitetään usein paljon piilonegatiivisia viestejä, kuten luovu tästä ja rajoita tätä. Vähempi materiaalin kulutus on tietenkin hyvä asia, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa, että tuote on kuluttajalle huonompi tai kompromissi.
”En aivan ymmärrä ajattelutapaa, jonka mukaan kuluttajan täytyy itse osata valita vähäpäästöisempi ratkaisu. Miksi isompipäästöisiä ratkaisuja ylipäänsä enää on? Miksi oletamme, että kuluttajien pitää olla asiantuntijoita ja tietää, mitä valita? Eikö nykymaailmassa pitäisi jo voida luottaa siihen, että kun tuote on päässyt markettiin asti, se myös on vähäpäästöisin ja terveellisin vaihtoehto?”
Ja mitä kananmuniin tulee, perinteistä luomumunaa voi jatkossakin syödä, vaikka esimerkiksi leivonnassa voidaan hyödyntää uuden teknologian avulla valmistettua kananmunan valkuaista.
”Se, mitä me kuluttajina käytämme, voi olla ihan yhtä hyvää kuin aiemminkin, mutta se on vain tehty fiksummin. Elämänlaadun ei tarvitse laskea. Samalla voimme tehdä uusista innovaatioista Suomelle uusia vientituotteita, jotka tekevät hyvää ympäristölle.”
Artikkeli on alun perin julkaistu Fibre-lehden numerossa 2022–2023.