Moni on valmis luopumaan tilastaan ilmaiseksi ja lahjoittamaan sen lapsilleen. Taustalla saattaa olla ajatus, ettei tilaa kehtaa myydä, jos on sen itse aikanaan saanut perintönä. Ajatus tilan lahjoittamisesta on kaunis, mutta sitä ei kannata toteuttaa harkitsematta. Sukupolvenvaihdoksen jälkeenkin eteen voi tulla yllättäviä tilanteita, joissa luopujan talouteen tarvitaan lisätuloja. Mistä ne rahoitetaan, jos metsän tarjoamaa taloudellista turvaa ei enää ole?
Kauppa on usein harkinnan arvoinen tapa siirtää tila jatkajalle, mutta kaupan mahdollisuudet tunnetaan huonosti. Tilaa ei ole pakko myydä käyvästä arvosta, vaan luopuja voi myydä sen mihin hintaan haluaa. Kauppahinnan ja käyvän arvon suhde ratkaisee, syntyykö samalla verotettava lahja. Mitä arvokkaampi puusto, sitä korkeammaksi kauppahinnan voi asettaa, sillä ostaja voi maksaa kaupan osin tai kokonaan puunmyyntituloistaan. Ostajalle kaupassa muodostuu metsävähennyspohja, jonka suuruus on 60 prosenttia hankintamenosta.
Jos luopuja ei myöhemmin tarvitsekaan saamaansa kauppahintaa, hän voi ”palauttaa” sen jatkajalle testamentissa, lahjoituksena tai käyttämällä kauppasumman säästöhenkivakuutukseen. Luopuja voi myös veroseurauksitta käyttää kauppasumman jatkajan elinkustannusten kattamiseen. Kannattaa kuitenkin huomata, että mitä tahansa jatkajalle ei voi hankkia: esimerkiksi uusi auto tai asunto-osakkeen lainojen lyhennykset katsotaan pääomaksi.
Jos tulevaisuuden rahantarvetta on vaikea arvioida, tilan voi lahjoittaa niin, että pidättää hallintaoikeuden itsellään. Tällöin luopujalla on hallinta-aikanaan oikeus tehdä hakkuita ja saada niistä tuotto. Hallintaoikeuden pidätys alentaa lahjoitetun metsätilan käypää arvoa ja samalla lahjaveron määrää. Hyvin harvoin suosittelen elinikäistä hallintaoikeuden pidätystä. Määräaikainen on selkeämpi vaihtoehto.
Kaikesta omaisuudesta ei ole pakko luopua kerralla. Luopuja voi esimerkiksi myydä tilasta jatkajalle määräosan, vaikkapa kaksi kolmasosaa. Luopujan ja jatkajan välille muodostuu näin metsäyhtymä, jossa molemmat ovat omistajia ja oikeutettuja puunmyyntituloihin. Vaiheittainen siirtyminen turvaa luopujan tulevaisuutta ja antaa samalla jatkajalle mahdollisuuden ottaa vastuuta tilasta.
Metsätilan sukupolvenvaihdokseen löytyy siis lukuisia vaihtoehtoja, joilla voidaan turvata luopujan taloutta mutta varmistaa myös jatkajan taloudelliset mahdollisuudet ottaa tila haltuun. Vaihtoehtoja ei kannata jäädä pallottelemaan yksin, vaan hyödyntää myös asiantuntijoiden osaamista parhaan ratkaisun löytämiseksi.