FSC®-sertifikaattiin liittyminen tuli ensimmäisen kerran puheeksi puukaupan yhteydessä, kun Ilkka Hautaviita mainitsi tuolloin Metsä Groupin metsäasiantuntija Ari Viitikolle, että oli jo pidemmän aikaa miettinyt sertifikaatin hankkimista.
Hautaviidan kotitila sijaitsee Karijoella, Etelä-Pohjanmaan maakunnan eteläosassa. Tila on erikoistunut perunanviljelyyn, mutta metsät muodostavat merkittävän osan liikevaihdosta.
”Metsät ovat puhtaasti talousmetsiä, mutta toki niiden käyttöä ohjaavat muutkin arvot kuin raha”, Hautaviita sanoo.
Tilan metsien rakenne on monipuolinen. Kehitysluokkajakauma on tasainen ja kasvupaikkatyyppejä runsaasti. Luonteenomaista ovat ojitetut ja turvekankaiksi muuttuneet rämeet. Voimakkainta ojitustoiminta oli 1960–1980-luvuilla, kun Hautaviidan isoisä omisti tilan.
Suojeltavat kohteet löytyivät helposti
FSC-sertifikaatissa vähintään viisi prosenttia tilan metsämaasta on jätettävä metsätalouskäytön ulkopuolelle. Lisäksi peitteisten tai monimuotoisuutta tukevien hakkuiden piirissä on oltava toiset viisi prosenttia metsämaasta.
Vanhoilta ojitusmailta metsätalouskäytön ulkopuolelle jätettävät kohteet löytyivät helposti. Kohteet, joissa puuston kasvu ojituksesta huolimatta on niukkaa, saavat jatkossa jäädä kehittymään kohti luonnontilaa.
FSC:n edellyttämien peitteisten hakkuiden piiriin kuuluvat Hautaviidan tilalla vesistöjen varsien rantametsät. FSC edellyttää jättämään vesistöjen varsille suojavyöhykkeet, joilla peitteinen metsänkäsittely on tietyin osin sallittua. Suojakaistat myös lasketaan mukaan käyttörajoitusten piirissä olevaan pinta-alaan.
FSC:n edellyttämät, metsätalouskäytön ulkopuolelle jäävät luontokohteet löytyivät Hautaviidan metsistä vaivatta.
”Erityisesti silloin, jos tilalla on vesistöjä tai ojitettuja suomaita, kohteet todennäköisesti löytyvät helposti. Nämä kohteet myös hyötyvät suojelusta eniten”, Hautaviita sanoo.
Suojelun lisäksi FSC edellyttää jättämään metsiin säästöpuita ja kuollutta puuta. Säästöpuiksi jätetään ensisijaisesti monimuotoisuudelle tärkeitä puita, kuten aiemmin jätettyjä säästöpuita, kolo- ja pesäpuita sekä jaloja lehtipuita. Tuoreita metsätuhoja lukuun ottamatta kaikki kuollut puu tulee jatkossa säästää, jotta talouskäytössä oleviin metsiin kertyisi lukuisille metsän eri eliölajeille tärkeää lahopuuta.
Kokonaan suojeltavien ja osin talouskäytön ulkopuolelle jäävät kohteet Hautaviita ja Viitikko kartoittivat yhdessä. Viitikko myös vastasi FSC-sertifikaatin hakuprosessista, joka kaikkiaan vei muutaman viikon.
”Alun suunnittelun jälkeen FSC-sertifiointi ei työllistänyt minua lainkaan”, Hautaviita kertoo.
FSC-puulle on kysyntää
FSC-sertifioituja tuotteita kysytään markkinoilla yhä enemmän. Metsänomistajalle FSC-puusta maksetaan puukaupan yhteydessä joka motille FSC-lisää.
Parempi kantohinta, varma kysyntä ja tieto siitä, että suomalainen metsäteollisuus tarvitsee FSC-puuta saivat Hautaviidan alun alkaen kiinnostumaan FSC-sertifioinnista.
”Peruna-alalla olen oppinut, että toiminnassa on ajateltava myös asiakastarvetta. Mielestäni metsänomistajienkin kannattaisi nykyistä enemmän miettiä sitä, mihin lopputuotteeseen heidän kasvattamansa puuraaka-aine soveltuu parhaiten, ja miten se hyödyttää eniten metsäteollisuutta ja koko yhteiskuntaa”, Hautaviita sanoo.
FSC-C111942
Teksti on julkaistu Metsä Groupin Viestissä 3/2023.
Teksti Maria Latokartano
Kuva Krista Luoma