Perinteisesti talousmetsissä on neuvottu keskittymään männyn ja kuusen kasvatukseen ja raivaamaan lehtipuut pois jo nuorina, jotta metsästä saadaan mahdollisimman paljon arvokasta tukkipuuta.
Viime aikoina metsänhoitokeskustelussa on saanut yhä enemmän jalansijaa ajatus sellaisesta sekametsästä, jossa kuusen ja männyn ohella sallittaisiin enemmän alaa lehtipuille.
”Karuilla kasvupaikoilla kannattaa yhä pyrkiä puhtaaseen männikköön. Rehevillä kasvupaikoilla voi harkita enemmän. Nykyisin ne pyritään uudistamaan kuuselle, vaikka niissä kannattaisi miettiä puulajikirjon lisäämistä joko pienkuvioina tai sekametsänä”, sanoo Luken erikoistutkija Saija Huuskonen.
Monet puulajit tuovat sekametsään monipuolisemman pintakasvillisuuden ja sitä kautta kaikkia muitakin eliöitä. Niissä esimerkiksi kasvaa enemmän ruokasienilajeja.
Sekametsiä voi perustella myös taloudellisin syin.
”Ilmaston lämpeneminen kiihdyttää kuusen tuholaislajien, kuten kirjanpainajan ja kuusen juurikäävän, leviämistä. Jos metsässä on muitakin puita kuin kuusia, tuholaiset eivät ehkä leviä niin nopeasti.”
Huuskonen huomauttaa, että vielä ei tiedetä, miten nopeasti ilmasto muuttuu ja millaisille puulajeille on kysyntää 50 vuoden päästä.
”Nyt kuusi on arvokkain ja koivua ei juuri viljellä. Tulevaisuudessa käyttötarve voi olla jotain muuta, joten siksikin on hyvä pitää metsässä valmiiksi suurta lajikirjoa.”
Muuttuvaan ilmastoon varaudutaan nyt
Nykyisissä ilmasto-oloissa puhdas kuusikko tuottaa enemmän puuta kuin kuusi-koivusekametsä. Koivut kasvavat nopeasti ja saavuttavat hakkuukypsyyden ennen kuusia, mutta ne vaativat enemmän kasvutilaa. Koivusekapuuston vaikutus puuston kokonaismäärään on tutkimusten mukaan useimmiten pienentävä ja parhaimmillaankin vain neutraali.
Kun kuusesta tällä haavaa maksetaan enemmän, kuusikko tuottaa enemmän rahaa.
Sekametsissä onkin kyse siitä, miten suhtautuu tulevaisuuden tuhoriskeihin ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin yllätyksiin ja haluaako painottaa metsänhoidossaan muitakin arvoja kuin mahdollisimman suurta oletettua tuottoa.
”Nykyhinnoilla puhtaan kuusikon kasvattaminen on taloudellisesti kannattavin vaihtoehto, mutta ilmaston muuttuessa kuusen tuhoriskit kasvavat. Sekapuustoisuus voi olla kannattavampi vaihtoehto, jos sillä saadaan pienennettyä tuhoriskiä ja voidaan näin turvata metsien elinvoimaisuus ja hiilensidonta”, Huuskonen summaa.
Sekametsä syntyy luontaisesti
Jos sekametsää haluaa, niin miten sitä pitäisi kasvattaa?
”Monimuotoisuuden näkökulmasta järeät haavat ja raidat ovat tärkeimmät puut. Talousnäkökulmasta rauduskoivu on ykkönen, koska se on lehtipuista selvästi nopeakasvuisin.”
Lehtipuusekoitus havupuutaimikkoon syntyy yleensä luontaisesti. Lehtipuut leviävät helposti ja kasvavat nopeasti, joten niitä versoo kuusten taimien sekaan.
Hyvän sekametsän saa sillä, että kuusikon varhaisperkauksessa viiden vuoden iässä ja taimikonharvennuksessa kymmenen vuoden iässä jätetään metsään kasvamaan lehtipuuta.
”Kannattaa jättää noin kuusten mittaiset tai vähän pienemmät koivut, joilla on tervein latvus, ja raivata niille kunnolla kasvutilaa. Rauduskoivu tarvitsee enemmän tilaa kuin kuusi”, Huuskonen sanoo.
”Monimuotoisuuden kannalta aukkopaikkoihin voi jättää muitakin lehtipuita. Hyvä nyrkkisääntö on jättää kaikkia puulajeja, joita taimikossa kasvaa.”
Sekapuuston säilymisestä pitää huolehtia myös ensiharvennuksessa, noin 30 vuoden ikäisessä kuusikossa.
Koivu kasvaa alkuun nopeammin: Kuusen, rauduskoivun ja hieskoivun pituuskasvu
Teksti on julkaistu Metsä Groupin Viestissä 4/2023.
Teksti Antti Kivimäki
Kuva Metsä Group