Päivitetty FSC:n metsänhoidon standardi astuu voimaan kesän 2023 loppupuolella. Muutoksia ja tarkennuksia on luvassa esimerkiksi säästöpuiden määrään sekä luontokohteiden ympärille jätettäviin suojavyöhykkeisiin.

”Nykyinen standardi on ollut käytössä jo yli 10 vuotta. FSC-standardi on kestänyt hyvin aikaa, joten valtavia mullistuksia ei ole metsänomistajalle tulossa”, Metsä Groupin kestävän kehityksen päällikkö Silja Pitkänen-Arte kertoo.

Metsä Group ottaa päivitetyt FSC-vaatimukset käyttöön syksyn aikana.

Lisää painoarvoa säästöpuille

FSC-metsissä säästöpuita jätetään hakkuissa vähintään 10 kappaletta hehtaarille. Ensisijaisesti jätetään monimuotoisuudelle erityisen tärkeitä puita, kuten aiemmin jätettyjä säästöpuita, kolo- ja pesäpuita sekä jaloja lehtipuita. Myös metsikön pääpuulajia tulee jättää säästöpuuksi.

Säästöpuiden läpimittavaatimus määräytyy maantieteellisen sijainnin perusteella. Eteläisessä Suomessa säästöpuiden läpimitta on vähintään 20 ja pohjoisessa 15 senttiä. Uudistushakkuissa jätetään näiden lisäksi myös pienempää, 10-senttistä säästöpuustoa, paitsi jos säästettävä puusto on hyvin järeää, Etelä-Suomessa vähintään 30-senttistä ja pohjoisessa 25-senttistä.

”Pienempiläpimittaisten säästöpuuston jättäminen on täysin uusi FSC-vaatimus. Ajatuksena on, että pienemmätkin säästöpuut vanhenevat ja järeytyvät ajan mittaan, joten niistä saadaan pitkäaikaista hyötyä monimuotoisuudelle”, Pitkänen-Arte sanoo.

Metsä Group on aiemmin linjannut, että se ei enää osta metsissä harvoin esiintyviä lajeja, kuten järeitä haapoja ja harvoin metsissä esiintyviä kotimaisia lehtipuulajeja, kuten raitaa, tuomea, pihlajaa ja leppää.

”Nämä puulajit soveltuvat erityisen hyvin säästöpuiksi, kunhan ne täyttävät säästöpuiden läpimittavaatimukset”, Pitkänen-Arte sanoo.

Metsä Group jatkaa FSC-metsissäkin tekopökkelöiden tekemistä. Tällöin latva jätetään maastoon.

Uusi FSC edellyttää, että kaikki läpimitaltaan yli 10-senttinen kuollut puu tulee jatkossa säästää. Vaatimus ei koske tuoreita metsätuhoja, jotka lainkin nojalla tulee korjata pois metsästä. Pitkänen-Arten mukaan taustalla on tavoite lisätä talouskäytössä oleviin metsiin lahopuuta, joka on tärkeää lukuisille metsän eri eliölajeille. Sekä pystyssä että maassa olevan kuolleen puun vahingoittamista vältetään myös puunkorjuussa.

Suojakaistoille metrimäärät

Vesistöjen ja luontokohteiden ympärille jätettävien suojavyöhykkeiden leveyksiin on tulossa täsmennyksiä. Kohteen mukaan suojavyöhykkeistä osa jätetään käsittelemättä, tietyillä kohteilla tai osalla suojakaistaa peitteinen metsänkäsittely on sallittua.

”Oleellista on se, millaista varjostusta tai millaiset kosteusolot kohde vaatii”, Pitkänen-Arte sanoo.

Luontokohteiden suojavyöhykkeiden aiempi sanamuoto ”riittävästä rajauksesta” korvautuu tarkalla metrimäärällä.

Jatkossa esimerkiksi purojen suojakaistojen käsittelyssä otetaan huomioon puron luonnontilaisuus. Uomaltaan voimakkaasti peratun puron suojakaistoilla sallitaan peitteiset hakkuut. Luonnontilaisen tai sen kaltaisen puron varteen jätetään käsittelemättömän suojavyöhykkeen lisäksi peitteinen osa.

FSC edellyttää jatkossakin jättämään käytön ulkopuolelle vähintään viisi prosenttia metsämaasta. Peitteisten tai monimuotoisuutta tukevien hakkuiden kanssa rajoitettua käyttöä edellytetään yhteensä kymmeneen prosenttiin asti.

”Luontokohteet ja suojakaistat lasketaan mukaan käyttörajoituksen piirissä olevaan pinta-alaan”, Pitkänen-Arte sanoo.

Isot innokkaita, hyötyjä kaikille

Suomessa FSC-sertifioitujen metsien osuus on reilut 10 prosenttia talousmetsien pinta-alasta. Innokkaimmin FSC:hen ovat lähteneet mukaan suuret metsänomistajat, mutta Pitkänen-Arte kannustaa myös pienemmän metsänomistajan harkitsemaan FSC:n hyötyjä.

”Esimerkiksi FSC:n suojeluvaatimukset saattavat tulla luontevasti täyteen lain mukaan tai vapaaehtoisesti suojeltujen kohteiden tai suojakaistojen avulla, ja muutoin voi toimia täysin hyvän ja tehokkaan metsätalouden periaatteiden mukaisesti.”

Mikäli omasta metsästä ei luontevasti löydy metsätalouskäytön ulkopuolelle jätettäviä arvokkaita luontokohteita, tarvetta voi täydentää Metsä Groupin FSC-luontokohdepalvelun arvokkaiden elinympäristöjen suojelun kautta.

FSC-sertifioitujen tuotteiden kysyntä markkinoilla kasvaa. Metsänomistajalle FSC:n ekologisia vaatimuksia kompensoidaan paremmalla kantohinnalla.

”FSC-puusta maksetaan metsänomistajalle puukaupan yhteydessä FSC-lisää joka motille,” Pitkänen-Arte sanoo.

Täytätkö ehdot huomaamattasi?

Pitkänen-Arte muistuttaa, että FSC:n käyttörajoitusvaatimukset täyttyvät monilla metsänomistajilla suhteellisen helposti. Esimerkiksi turvemailla FSC:n edellyttämä peitteinen metsänkäsittely on kustannustehokasta sekä kannattavaa myös ilmaston ja vesiensuojelun näkökulmasta.

”On ihan mahdollista, että oma metsänkäsittely täyttää FSC:n vaatimukset, vaikkei metsä vielä ole FSC-sertifioitu.”

Liittyminen Metsä Groupin FSC-ryhmäsertifikaattiin on omistajajäsenelle maksutonta. Mikäli asia kiinnostaa, Pitkänen-Arte kannustaa ottamaan yhteyttä omaan metsäasiantuntijaan.

”Metsänomistaja voi yhdessä metsäasiantuntijan kanssa miettiä, miten hyvin FSC:n kriteerit täyttyvät omassa metsässä.”

Teksti: Maria Latokartano
Kuva: Mika Ankkuri

Teksti on julkaistu Metsä Groupin Viestissä 2/2023.

Metsäliitto Osuuskunnan FSC-ryhmäsertifikaatin logolisenssi: FSC-C111942

Tärkeät FSC-vaatimukset

  • Vähintään viisi prosenttia sertifioidun alueen metsämaasta rajataan metsätalouskäytön ulkopuolelle. Tähän kelpaavat muun muassa erilaiset arvokkaat luontokohteet, ja vesistöjen suojavyöhykkeet.
  • Erityiskohteiden käsittelyllä tavoitellaan talouskäytössä olevan metsän monimuotoisuuden lisäämistä tai rakenteen monipuolistamista. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi jatkuvapeitteisellä kasvatuksella tai kasvattamalla metsää lehtipuuvaltaisena.
  • Yhdessä suojelukohteiden kanssa erityiskohteita tulee olla vähintään 10 prosenttia metsämaasta.
  • Vesien suojavyöhykkeet jätetään metsätalouden ulkopuolelle. Osalla vesistöistä ja pienvesistä on käsittelemätön suojavyöhyke kohteen vaatimista ominaisuuksista riippuen.
  • Uudistushakkuissa jätetään pysyvästi eläviä säästöpuita vähintään 10 kappaletta hehtaarille. Säästöpuiden minimiläpimitta rinnankorkeudelta on Etelä-Suomessa 20 senttiä ja Pohjois-Suomessa 15 senttiä. Lisäksi, jos muut säästöpuut eivät ole järeitä, jätetään läpimitaltaan vähintään 10-senttisiä puita 10 kappaletta hehtaarille.
  • Kaikki läpimitaltaan yli 10-senttinen kuollut puu säästetään.