Suomessa laki metsätuhojen torjumisesta velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan tuoreen ja kuorellisen havupuutavaran metsästä määräaikaan mennessä. Myös myrskyn kaatamat puut pitää korjata pois metsästä, jos niitä on yli 10 kuutiometriä hehtaarilla.
Laki metsätuhojen torjunnasta edellyttää, että kuorellinen kuusipuutavara on Etelä-Suomen A-alueella kuljetettava pois välivarastosta 15.7. mennessä, Keski-Suomen B-alueella 24.7. mennessä ja Pohjois-Suomen C-alueella 15.8. mennessä.
Laki ennaltaehkäisee tuhoja, joten sen määräyksiin on syytä suhtautua vakavasti. Velvoitteiden laiminlyönti voi pahimmillaan johtaa korvausvelvollisuuteen, jos pystytään osoittamaan, että kirjanpainaja levisi juuri tietystä metsästä.
Ilmastonmuutos kohentaa kirjanpainajan elinoloja
Ilmastonmuutos muuttaa Suomessa vallitsevia sääoloja kirjanpainajalle suopeammiksi. Kuivat ja kuumat kesät puolestaan stressaavat puita, ja roudattomat talvet altistavat etenkin pintajuurisia kuusia myrskytuhoille.
Pidemmällä tähtäimellä myös lajistot kytkeytyvät toisiinsa. Jo nyt tutkijat ovat havainneet viitteitä siitä, että havupuita tuhoavan havununnan levinneisyysalue on kasvanut. Havununna syö kuusen neulasia, mikä myös osaltaan heikentää puiden elinvoimaa.
Ilmastonmuutos saattaa toki kohentaa myös kirjanpainajan luontaisten vihollisten elinoloja. Eräs kirjanpainajan luontaisista vihollisista on muurahaiskuoriainen, joka elää pystyyn kuivuneissa kuusissa. Yksittäiset pystyyn kuivuneet kuuset kannattaakin jättää metsään. Luontaiset viholliset eivät kuitenkaan yksin riitä kirjanpainaja torjuntaan, vaan epidemia päättyy, kun kirjanpainajilta loppu ravinto.
Latvan kunto on kuusimetsän elinvoiman mittari
Viime vuosina Suomessa metsiä on uudistettu pääosin kuuselle. Kirjanpainajariskin vuoksi kuusta ei kuitenkaan pitäisi istuttaa liian karuille maille. Sekametsä sen sijaan saattaa suojata kuusta kirjanpainajilta. Sekametsässä kuusten välinen etäisyys on pidempi kuin puhtaassa kuusimetsässä, joten kirjanpainajan on vaikeampi löytää kohdettaan.
Kirjanpainajatuhon tunnistaminen onnistuu parhaiten kesäkuun alussa. Silloin huomio kannattaa kiinnittää kuusten tyviosiin ja etsiä pieniä, pyöreitä reikiä ja kahvinruskeaa purua. Alttiita paikkoja ovat esimerkiksi paahteiset, uudistusalan viereen rajoittuvat metsän reunat, joissa puut kärsivät valostressistä.
Myös iäkkäät, jo hieman ränsistyneet kuusikot ovat riskikohteita, joten niiden uudistamista kannattaa harkita vakavasti. Hyvä mittari kirjanpainajariskin arviointiin on kuusten latvusten kunto. Jos latvakasvu on hyvä ja neulasisto yleisesti tuuhea, metsällä ei ole hätää.
Kuvat: Luke
