Ponssen tekemä ura etenee hangessa. Koivuja, kuusia ja mäntyjä on poimittu sieltä täältä pieniin kasoihin.
Maallikon pitää kuitenkin siristää silmiään erottaakseen, mistä puita on kaadettu. Mieleen tulee ajatus, että enemmänkin olisi ehkä voinut ottaa.
”Sakeaa puustoa kun harventaa, niin metsä usein jää harvennuksen jälkeenkin tiheämmän puoleiseksi”, sanoo liperiläinen koneyrittäjä Aki Kallinen.
Kiitokset hyvästä työnjäljestä lämmittävät aina tekijän mieltä. Niitä Kallinenkin on saanut.
”Ainahan sitä yrittää parhaansa tehdä ja jättää pystyyn mahdollisimman hyvän metsän. Metsänomistajan toiveita kuunnellen.”
Nopeutta ja malttia
Metsäkoneenkuljettajan on laskettu käskyttävän konettaan yli 4000 eri komennolla yhden tunnin aikana, ja päätöksiä pitää tehdä jatkuvasti nopealla tahdilla.
Jahkailemaan ei voi jäädä, sillä koneessa on kiinni paljon euroja. Urakan on edistyttävä, mutta hosuminen olisi vielä pahempaa.
”Malttia on hyvä olla, jotta tulee välillä arvioitua työn jälkeä”, kohta 20 vuotta puuta korjannut Kallinen sanoo.
Raivaussahaa motomies rakastaa
Mikä sitten on konemiehen mielestä tärkeintä, jotta ensiharvennus näyttäisi siistiltä hakkuun jälkeen?
Yllättäen Kallinen ohjaa huomion konetyöstä aivan toisaalle, aikaan 10-20 vuotta ennen harvennusta. Hän lähettää arvostavia terveisiä raivaussahan ulkoiluttajille.
”Hyvä korjuujälki lähtee siitä, että taimikonhoito on tehty ajallaan. Silloin metsä ei pääse ylisakeaksi ja puilla on tilaa kasvaa.”
Metsänomistajalle taimikonhoito on taloudellisesti kannattavimpia sijoituksia koko metsikön kiertoaikana. Työhön sijoitetut rahat tai aika näkyvät hakkuissa kertyvinä lisäeuroina, elinvoimaisempina puina ja harvennusten laatuna.
”Harvennustyö on selvästi helpompaa verrattuna tilanteeseen, jossa olisi paljon pieniä runkoja vieri vieressä”, Kallinen kuvaa.
Tarkastukset apuna
Kokemus on harjaannuttanut Kallisen silmää arvioimaan, minkä verran puita pitää harvennuksilla kaataa ja minkä verran jättää pystyyn.
Omaan mutuun ei kuitenkaan voi sokeasti tukeutua. Hänellä on apuvälineenään Metsä Groupin ohjeet, ammattikielellä sanottuna harvennusmallit. Ne kertovat, mikä määrä puista kaadetaan. Ohjeet elävät sen mukaan, miten rehevästä kasvupaikasta on kyse ja kuinka paksuja rungot ovat.
”Näiden avulla voi 11 metrin halkaisijalla olevasta puoliympyrästä laskea, että kasvamaan jää oikea määrä puita.”
Halkaisijan mitan Kallinen voi helposti tarkistaa hakkuukoneen nosturilla, joka sekin yltää 11 metriin. Tällä kohteella, Kontiolahden pohjoisosissa, tulisi pystyyn jäädä 800-900 runkoa hehtaarilla.
Metsä Group ja Kallinen tarkkailevat työnjälkeä yhdessä.
Koneenkuljettajien tehtäviin kuuluu aika ajoin itse mitata jäljelle jäävien puiden määrä, ajourien leveys sekä ajourien väli.
Tulokset he tallentavat Metsä Groupin sisäiseen puunkorjuun ohjausjärjestelmään. Kuljettajien mittausten lisäksi myös Metsä Groupin edustaja käy kullakin harvennuksia tekevällä hakkuukoneella muutamia kertoja vuodessa arvioimassa työmaita.
Katse hakee latvoja
Maastoon hiipivästä hämärästä huolimatta Kallisen hakkuutyö etenee joutuisasti. Kallisen silmät ovat jatkuvassa liikkeessä. Tarkka katse skannaa koko ajan puun runkojen laatua, latvuksia, ajouraa ja sopivia kaatosuuntia.
Kun Kallisella on tiedossa ohjeet puiden määrästä, hänen tehtäväkseen jää valita sopivimmat puut.
”Latvoja ja runkoja tässä katsellaan koko ajan. Ensin kaadetaan sairaat ja huonolaatuiset puut. Sitten jätetään parhaita puita mahdollisimman tasaisesti ja sopivaan tiheyteen”, Kallinen tiivistää harvennustyön tavoitteen.
Teksti Heikki Hamunen
Kuvat Harri Mäenpää
Teksti on lyhennetty versio Metsä Groupin Viestissä 1/2023 julkaistusta artikkelista.