Ensimmäisen kerran FSC® tuli puheeksi Matti Oijalan puukaupan yhteydessä joitakin vuosia sitten.
”Tiesin, että Matille luontoarvot ovat metsänhoidossa tärkeitä. Näin, että FSC soveltuisi hyvin hänen tapaansa hoitaa metsiään”, Metsä Groupin metsäasiantuntija Joonas Karjalainen kertoo.
Mitä enemmän Oijala asiaan perehtyi, sitä enemmän se alkoi häntä kiinnostaa.
”Huomasin, että FSC sopi omaan tapaani hoitaa metsää. Koin myös, että sertifikaatti auttaisi kehittämään metsänhoitoa ja toisi siihen uusia ajatuksia."
FSC näkyy kaikissa metsänhoidon vaiheissa
Matti Oijalan metsät sijaitsevat Lahden Nastolassa. Sukupolvenvaihdos kotitilalla, johon kuuluu noin 70 hehtaaria metsää ja 20 hehtaaria peltoa, tehtiin vuonna 2001. Lisäksi Oijala on 1990-luvun alusta ollut osakkaana sukulaistensa kanssa perustamassaan 26 hehtaarin metsäyhtymässä.
FSC on PEFC:n ohella toinen Suomessa yleisesti käytetyistä metsäsertifiointijärjestelmistä. Se edellyttää metsänhoitoa, joka tukee luonnon monimuotoisuutta, taloudellista kestävyyttä sekä maisema- ja kulttuuriarvojen säilymistä.
FSC-sertifioinnin periaatteita noudatetaan kaikissa metsänhoidon toimenpiteissä. Käytännössä sertifikaatti edellyttää esimerkiksi, että lehtipuun osuuteen kiinnitetään huomiota jo taimikoita sekä kasvatusmetsiä käsiteltäessä ja että uhanalaiset lajit sekä arvokkaat elinympäristöt tunnistetaan ja tiedot niistä sisällytetään metsäsuunnitelmaan. Lainsäädännön suojelemat kohteet, kuten metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt jätetään käsittelemättä. Lisäksi edustava joukko muita tärkeitä ekosysteemejä jätetään luonnontilaan.
”FSC:ssä metsätalouden ulkopuolelle jääviä metsämaita ja erikoiskäsittelyn piirissä olevia metsämaita tulee olla yhteensä vähintään 10 prosenttia metsämaan pinta-alasta. Pysyvästi metsätalouskäytön ulkopuolelle jätetään vähintään viisi prosenttia metsämaasta. Loput ovat erikoiskäsiteltäviä metsäalueita, joissa metsää hoidetaan luonnon monimuotoisuutta ja luontoarvoja vaalien”, Karjalainen kertoo.
Oijalan metsien menneisyys on hyvin tiedossa.
”Metsillä on kaskihistoria ja sen jälkeen ne ovat olleet lehtipuuvaltaisia. 1960-luvun alusta metsiä on viljelty voimallisesti. Nyt kuusta on paljon, noin 85 prosenttia metsistä, ja suuri osa metsistä lähestyy päätehakkuuikää.”
Suojeltavat kohteet löytyivät helposti
FSC-sertifioinnin valmistelu alkoi sillä, että Karjalainen ja Oijala kävivät yhdessä tilan metsäsuunnitelman läpi ja sopivat alueista, jotka jäisivät kokonaan metsätalouskäytön ulkopuolelle tai olisivat erikoiskäsiteltäviä kohteita.
Vahvasta talousmetsähistoriasta huolimatta sopivat kohteet löytyivät vaivatta.
”Tilakeskuksen lähellä on vanha, hieno mäntyrinne, jota en hakkaisi muutenkaan. Lisäksi on lakialue, jossa on runsaasti lahopuuta. Näiden lisäksi suojeltiin kappale järven rantaa ja tilan suometsät”, Oijala kertoo.
Kun kohteet oli tunnistettu, niiden tarkat rajaukset tarkistettiin vielä maastossa.
Karjalaisen mukaan FSC:n suojeluvelvoite on usein asia, joka herättää metsänomistajissa kysymyksiä. Siitä koituvat kustannukset mietityttävät.
Oijalan mukaan kustannukset jäivät lopulta maltillisiksi.
”Merkittävin taloudellinen uhraus oli suometsä, jossa kasvaa tukkipuusto. Lyhyellä tähtäimellä sieltä saisi hakkaamalla enemmän tuloa, mutta pitkällä aikavälillä tämä on parempi ratkaisu. Eikä uhraus ollut ylivoimainen.”
Kun valmistelut oli tehty, prosessi eteni nopeasti, ja sopimukset päästiin allekirjoittamaan parin viikon kuluttua.
Oijala kuuluu Metsä Groupin ryhmäsertifikaattiin, joten hänen ei tarvitse hoitaa sertifikaatin hallinnointia itse, vaan siitä vastaa sertifiointiryhmän vetäjä.
Sertifioinnin myötä tila sitoutui FSC:n sääntöihin, jotka Oijalan on tilan omistajana tunnettava.
”Ensimmäinen auditointi oli jo. Tarkastajaryhmä kävi hakkuukohteella ja varmisti, että siellä on kaikkia puulajeja ja riittävästi säästöpuita. Kaikki oli kunnossa, mutta tarkasti kyllä kyseltiin.”
Ensimmäiset puukaupat on niin ikään tehty. Oijalan mukaan ne eivät juuri poikenneet sertifiointia edeltävästä ajasta.
”Merkittävä näkyvä muutos oli se, että nyt kaikki lahopuu jää hakkuukohteelle. Ennen keräsimme sen polttopuuksi.”
Oijala voisi myydä puuta kenelle tahansa, mutta on toistaiseksi tehnyt kauppaa Metsä Groupin kanssa.
”He ovat maksaneet näkemykseni mukaisen hinnan.”
Metsänhoidossa säästetään lehtipuita
FSC-sertifioidusta ainespuusta Metsä Group maksaa sopimusasiakkailleen lisähintaa, jota yhtiö korotti joulukuun alusta lähtien.
”Kuitupuulla lisähinta on merkittävä, toista euroa kuutiolta. Tukkipuuston kohdalla lisä on vähämerkityksellisempi”, Oijala arvioi.
Metsiään Oijala hoitaa edelleen metsälö-periaatteella. Käsittelykuviot ovat 0,5–3 hehtaarin kokoisia.
”Todellisuudessa metsänkäsittelymme on pienipiirteisempää. Olemme esimerkiksi pyrkineet jättämään isommille kuvioille hakkaamattomia saarekkeita.”
Lepät, raidat, haavat ja jalot lehtipuut hän säästää aina hakkuissa.
”Leppä sitoo maahan typpeä ja haavoista saa nopeasti tekopökkelöitä.”
Oijala on huomannut, että tämän tyyppinen tapa hoitaa metsää on yleistynyt. Esimerkiksi hakkuukoneenkuljettajia ei tarvitse ohjata enää samalla tavoin kuin ennen.
”Ennen sai aina sanoa, että älä sitten kaada raitoja. Nyt vastaus on, että en olisi kaatanutkaan.”
Omat metsänsä Oijala hoitaa raivaussahavaiheeseen asti itse.
”FSC ei juuri muuta tapaani hoitaa taimikoita, sillä en ole koskaan raivannut kaikkea lehtipuustoa pois. Lehtipuusto suojaa kuusta, ja sopiva kilpailu lehtipuuston ja kuusen välillä parantaa kasvua.
Suositus FSC-sertifioinnille
FSC-sertifioidun puun kysyntä markkinoilla kasvaa. Oijalan mukaan myös tämä tieto painoi vaakakupissa, kun hän harkitsi sertifikaattiin liittymistä.
”Sertifiointi on keino osoittaa läpinäkyvästi, mitä metsässä tehdään. Jos tällaisia ei olisi, kukaan ei tietäisi, miten metsissä toimitaan. Ilman läpinäkyvyyttä väärinkäsitysten ja asioiden sekoittumisen riski kasvaa. Nyt jo näkyy, miten esimerkiksi metsäkato ja avohakkuu menevät metsäkeskusteluissa sekaisin.”
Omien kokemustensa pohjalta Oijala suosittelee FSC:tä muillekin.
”FSC on metsänhoidon kannalta järkevä sertifikaatti. Viiden prosentin suojeluvelvoitetta ei kannata säikähtää. Monen metsänomistajan mailta löytyy joka tapauksessa kalliota tai suota, jonka käsittelyä joudutaan muutenkin rajoittamaan.”
Teksti Maria Latokartano
Kuvat Jussi Helttunen
FSC-C111942
Teksti on lyhennetty versio jutusta, joka on julkaistu alun perin Metsä Groupin Viestissä 4/2025.