Harvennuksissa poistetaan huonolaatuisia ja -kasvuisia puita, jolloin laatupuille jää enemmän kasvutilaa. Puut jatkavat kasvuaan ja samalla hiilensidontaa ja kasvu suuntautuu parhaisiin puuyksilöihin, jotka järeytyvät nopeammin tukkipuuksi.
Varsinkaan ensiharvennuksen kanssa ei kannata viivytellä, sillä riukuuntuneet ja tupsulatvaiset puut kasvavat heikosti, reagoivat harvennukseen hitaasti ja ovat alttiita tuhoille. Seuraavan harvennuksen ajoittaminen ei ole yhtä tarkkaa kuin ensiharvennuksessa, vaan siihen vaikuttavat enemmänkin metsän hoitohistoria ja metsänomistajan tavoitteet.
Yläharvennus sopii hoidettuun metsään
Yläharvennuksessa metsikkökuviolta poistetaan suurimmat valtapuut sekä sairaat ja vialliset puut. Jäljelle jäävät kasvamaan ja järeytymään seuraavaksi suurimmat ja hyväkuntoiset, ns. lisävaltapuut. Yläharvennuksessa myös metsikkökuvion kiertoaika pitenee 5–15 vuotta, jolloin puusto ehtii sitoa enemmän hiiltä.
Metsänomistajan talouden kannaltakaan yläharvennus ei ole huono vaihtoehto, sillä se tuo enemmän puunmyyntituloja heti käyttöön, ja tutkimusten mukaan koko metsän kiertoajalta saadaan suurin kokonaistulo, kun viimeiseksi harvennukseksi valitaan yläharvennus. Yläharvennus sopii vain hoidetuille kohteille, jossa on laadukkaita puita jätettäväksi kasvamaan 5–15 vuodeksi.