Metsä Groupin metsäasiantuntija Jari Pajala oli jo puukauppatarjousta tehdessään tutkinut kartasta korkeuskäyriä ja miettinyt, että palstalla voisi mahdollisesti sijaita paahderinne.
Leimikko sijaitsi Vaalan kunnassa, Rokuan vaaran itäpäässä, ja Pajala oli ostanut sen metsänhoitoyhdistykseltä lokakuussa.
”Kauppojen jälkeen lähdin maastoon tarkastamaan tilanteen, ja sieltä löytyikin edustava kohde”, Pajala kertoo.
Etelään viettävä rinne kasvoi mäntyä, joiden välissä oli valoisia aukkopaikkoja. Pajala tunnisti heti useita paahderinteen indikaattorilajeja, kuten kangasajuruohoa, keltaliekoa ja kanervisaraa.
”Käytännössä kaikki tämän alueen tunnuslajit löytyivät.”
Paahderinne on paahteinen, kuiva ja yleensä karu elinympäristö, jonka puusto on usein harvaa männikköä. Maapohjaa peittävät jäkälät, sammalet ja varvut. Paahteisuutta vaativille kasvi- ja hyönteislajeille kyseessä on elintärkeä, mutta harvinaistunut elinympäristö.
”Monet paahderinteiden lajit ovat nykyisin uhanalaisia, koska paahderinteitä on hoidettu talousmetsinä ja ne ovat metsittyneet”, Pajala kertoo.
Pajala oli kesällä 2024 osallistunut Metsä Groupin järjestämään koulutukseen, jossa opeteltiin tunnistamaan paahderinteitä ja perehdyttiin niiden luonnonhoidolliseen käsittelyyn. Metsä Group suosittelee omistajajäsenilleen luonnonhoidollista käsittelyä sellaisille paahderinteille, joilla on edellytyksiä paahdelajien elinympäristöksi. Toimet ovat vapaaehtoisia ja päätöksen tekee metsänomistaja.
Luonnonhoidollinen hakkuu onnistui hyvin
Metsänomistaja Timo Seppänen oli tietoinen rinteestä, mutta ei tiennyt, että kyseessä on luontokohde. Kun Pajala otti yhteyttä ja esitteli suunnitelmansa, yhteisymmärrys syntyi nopeasti.
Seppäsen metsät ovat talousmetsiä, ja omistajana hän tekee siellä paljon töitä itse.
”Kaikki istutukset ja raivaukset. Metsä on minulle tärkeä tulonlähde.”
Vaikka Seppänen hoitaakin metsiään talous edellä, hänellä ei ole mitään luonnonhoitoa vastaan.
”Luonnonhoito ei kuitenkaan saisi rajoittaa metsän käyttöä merkittävästi, tai ainakin näissä tapauksissa omistajan tulisi saada siitä korvaus”, Seppänen toteaa.
Pajala teki paahderinteeseen uuden hakkuusuunnitelman ja laati metsäkeskukselle päivitetyn metsänkäyttöilmoituksen. Harvennus tehtiin alkuperäistä suunnitelmaa voimakkaampana ja puuttomia alueita laajennettiin, jotta varjostavaa latvuskerrosta saatiin poistettua. Kohteelle tehtiin myös tekopökkelöitä.
”Hakkuukertymä oli lopulta hieman alkuperäistä suurempi.”
Hakkuun toteutti Pihka Forest, jonka työnjälkeen Pajala kertoo olevansa tyytyväinen.
”Urakoitsija näki vaivaa, jotta sai työn tehtyä niin kuin oli tarkoitettu, mutta vaivannäkö kannatti ja jälki on juuri sellaista kuin pitikin.”
Myös Seppänen oli Metsä Groupin toimintaan kohteella tyytyväinen.
Lähivuosina rinteessä ei tarvitse tehdä mitään. Luonnonhoidollisen hakkuun jälkeen paahdelajiston elinolosuhteet ovat parantuneet.
”Lajiston tila on turvattu, ja lajisto todennäköisesti kehittyy ajan myötä”, Pajala arvioi.
Pitkällä tähtäimellä on huolehdittava siitä, ettei alue pääse taimettumaan. Hakkuissa säästetty puusto on uudistuskypsää parinkymmenen vuoden kuluttua, jolloin edessä kenties on siemenpuu- tai avohakkuu, kun metsänomistaja niin päättää.
Teksti Maria Latokartano
Kuva Miika Manninen