Simossa asuvan Antti Jäärnin varhaisimpia metsämuistoja on, kun hän 4-vuotiaana oli isän ja veljen mukana uudistusalalla. Isä laikutti, Pertti-veli kylvi ja Antin työnä oli vetää kepillä maahan vako, johon siemenet varistettiin.
”Isä otti jo pienestä pitäen mukaan metsätöihin. Ja metsähän kiinnosti minua niin pirusti,” hän kertoo naurahtaen.
Kun ikää karttui, Jäärni sai käteensä sahan. Kahdeksannella luokalla hän raivasi Mauri-myrskyn jälkiä. Päivät kuluivat kotimetsissä, viikonloput kauempana. Joulun aikaan väsymys painoi niin, että hän nukahti koulussa kesken oppitunnin.
”Rehtorin kansliaanhan siitä päädyttiin.”
Tyhjästä tehdyllä asutustilalla riitti töitä, eikä isä koskaan kieltänyt tekemästä. Aina sai yrittää ja oppia tekemisen kautta.
”Se loi kasvavaan ihmiseen elämässä tarvittavaa itseluottamusta ja loi ymmärrystä siihen, että moni asia elämässä on pitkälti kiinni itsestään. Tällä taisi olla kauaskantoiset seuraukset elämäni polkuun yrittäjänä. Metsästä tuli työ, harrastus ja elämäntapa, myös tulevalle perheelleni.”
Jäärni on aina tiennyt, ettei virastotyö kellokortin kanssa ole häntä varten.
”Se ajatus ahistaa aivan helvetisti. Varmaan masentuisin, jos joutuisin sellaiseen.”
Onneksi viraston ovia ei ole ollut tarpeen kolkutella, sillä metsässä on riittänyt työsarkaa riittämiin.
Vuonna 2019 Jäärni hankki oman metsäkoneen. Pro Silvan 14-tonnisessa, nelipyöräisessä hakkuukoneessa on 9,5-metrinen puomi ja Keslan koura.
”Se on ketterä peli ja helppo huoltaa. Hakkailen sillä sekä omia että muiden metsiä.”
Keskittyminen ja rauhallinen työtahti lisäävät työturvallisuutta
Päivä metsässä rytmittyy yleensä seuraavasti. Aamu alkaa yhdeksän maissa, ja ensimmäinen huoltotauko pidetään 3,5–4 tuntia myöhemmin. Sen aikana Jäärni rasvailee koneen kouran ja haukkaa samalla raitista ilmaa. Sitten hän jatkaa töitä.
Päivät hän pitää kohtuullisen mittaisina, sillä tarkkaavaisuutta vaativassa työssä väsymys on vaarallista.
”Päivän viimeiset kaksi kitutuntia ovat pahimmat. Kun väsyy, ajatus rupeaa harhailemaan. Ja silloin voi sattua vahinko.”
Hakkuukonetyössä riskin paikkoja ovat esimerkiksi teränvaihdot.
”Silloin aina hanskat kouraan. Muuten voi tulla viiltoja kynsiin.”
Keskittyminen ja rauhallinen työtahti lisäävät työturvallisuutta. Ohjaamossa saattaa soida musiikki, mutta puheluihin Jäärni ei vastaa kesken ajon.
”Jos joku soittaa, laitan kouran maahan. Sitten vasta vastaan.”
Vakavilta työtapaturmilta Jäärni on välttynyt. Ainoa onnettomuus hänelle sattui neljä vuotta sitten, kun märät hansikkaat lipsahtivat, ja työkalulaatikon kansi pamahti keskisormen päälle.
”Se vaati yhdeksän tikkiä, mutta tuli myöhemmin kuntoon.”
Metsäalan tulevaisuus näyttää Jäärnistä valoisalta. Metsä Groupin uusi Kemin biotuotetehdas luo uskoa siihen, että ala pysyy vahvana ja töitä riittää.
”Etenkin syrjäseudulla metsäala työllistää paljon väkeä.”
Päivän päätteeksi, kun kone on parkissa ja rantasauna lämpenee, Jäärni istuu usein terassilla, katselee ympärillä leviävää metsää ja kuuntelee lähellä virtaavaa Simo-jokea.
”Silloin tuntuu, että asuu keskellä maailmaa. Tässä on kaikki, mitä hyvään elämään tarvitsee.”
Antin vinkit turvalliseen metsätyöhön:
- Kunnon suojavarusteet: Kypärä silmäsuojalla, viiltosuojahousut ja kengät, jotka estävät liukastumiset.
- Maltti aina matkassa, rauhallinen tahti. Keskity siihen, mitä teet.
- Älä olen työnsankari, joka aina ylittää itsensä; ”Monttuun voi joutua vähemmälläkin häsyämisellä.”
Teksti Maria Latokartano Kuva Nina Susi
Teksti on julkaistu alun perin Metsä Groupin Viestissä 2/2025.
