Ilmastonmuutos muuttaa Suomessa vallitsevia sääoloja kirjanpainajalle suopeammiksi. Kesät ovat kuivempia ja kuumempia kuin ennen, mikä stressaa puita. Roudattomat talvet puolestaan altistavat etenkin pintajuurisia kuusia myrskytuhoille.
Suomessa metsiä on uudistettu runsaasti pääosin kuuselle, mutta viime vuosina kuusen määrä viljelyissä on taittunut. Kirjanpainajariskin vuoksi kuusta ei tulisi istuttaa liian karuille maille. Sekapuustoisuus sen sijaan saattaa suojata kuusta kirjanpainajilta, sillä se ylläpitää lajikirjoa, joka osaltaan estää yhden lajin ylivaltaa.
Ilmastonmuutos saattaa toki kohentaa myös kirjanpainajan luontaisten vihollisten elinoloja. Monet niistä elävät jo kuolleissa kuusissa, joten yksittäiset pystyyn kuivuneet kuuset kannattaakin jättää metsään.
Näin tunnistat kirjanpainajatuhon
Viileänä kesänä kirjanpainajatuhojen tarkkailu kesän alussa riittää, mutta lämpimänä ja kuivana kesänä kuusikkoa kannattaa tarkkailla läpi kasvukauden. Huomio kannattaa kiinnittää kuusten tyviosiin ja etsiä pieniä, pyöreitä reikiä ja kahvinruskeaa purua sekä pihkavuotoja.
Alttiita paikkoja ovat
- Paahteiset, uudistusalaan rajoittuvat metsän reunat, joissa puut kärsivät valostressistä.
- Alueet, joilla on tuulenkaatoja tai myrskytuhoja.
- Kuivuus, kasvupaikka tai juurikääpä voivat aiheuttaa kuusille stressiä, jolloin ne ovat alttiita kirjanpainajan iskeymille.
Hyönteistuhoille alttiiden kohteiden tunnistamisessa voi käyttää apuna Metsäverkko-mobiilista löytyvää kartta-aineistoa, joka havaitsee tuhot varhain, jopa ennen ihmissilmää. Jos mobiilisovellus varoittaa metsätuhoista punertavalla värillä, tilanne kannattaa käydä tarkastamassa maastossa ja olla tarvittaessa yhteydessä omaan metsäasiantuntijaan.
Hyvä mittari kirjanpainajariskin arviointiin on kuusten latvusten kunto. Jos latvakasvu on hyvä ja neulasisto yleisesti tuuhea, metsällä ei ole hätää.