Teen metsän uudistusalalla kierroksen. Kuten usein, lasken yksittäisen metsäkuvion puulajien määrän. Saan luvuksi yhdeksän, ollaan siis aika etelässä ja rehevällä, poikkeuksellisen edustavalla kasvupaikalla. Reilun hehtaarin alalle on viljelty kuusta ja mäntyä, mutta sinne on luontaisesti tullut myös rauduskoivua, hieskoivua, haapaa ja pihlajaa. Näiden lisäksi vesistöjen varteen jätetyllä suojavyöhykkeellä kasvaa tyypilliseen tapaan tervaleppiä. Yhtä tavanomaisesti pari raitaa kasvaa metsäautotien penkalla. Pienen jyrkänteen tyvelleen valuttavat ravinteet antavat kasvumahdollisuuden ryhmälle metsälehmuksia.
Rannan leppäryhmässä on monen ikäisiä puita, osa jo lahoavia. Tuulenpuuska saa lepänlehdillä ruokailevat kiiltäväkuoriset idänlehtikuoriaiset välkkymään auringon valossa. Lepikkorouskut kohoavat maasta muistuttaen juurisienten ja isäntäpuiden saumattomasta yhteistyöstä maan alla. Leppärunkoja koristaa monipuolinen kääpälajisto kuin puulajikohtaisena esittelypöytänä. Erottuvimmat ovat lepänarinakääpiä. Maapuulla ylpeilevät kukankauniit, lierihattuiset leppänahakat. Pystyrungoilla kasvaa tiiviinä ryhmänä lepänkääpää. Vanhojen lepänkääpien päällä erottuu keltainen, eteläinen kääpämaailman valopilkku, voikääpä. Se vaatii kasvualustakseen juuri lepänkääpää ja sen lahottamaa puuta. Eri seuraajalajien keskinäisissä riippuvuussuhteissa on usein kiehtovaa loputtomuutta.
Kesällä 2022 Metsä Group rajoitti puunoston ja teollisen ainespuun ja energiapuun käytön ainoastaan mäntyyn, kuuseen, koivuihin sekä läpimitaltaan alle 40-senttiseen haapaan. Metsiin jäävät harmaaleppä, tervaleppä, järeät haavat, raita ja muut puumaiset pajut, pihlaja, tuomi, vaahtera, tammi, kataja, metsälehmus, jalavat, saarni ja muutama lounainen harvalukuinen puulaji. Luettelo metsään jätettävistä puulajeista on pitkä, ja lista näiden puiden seuralaislajeista vasta pitkä onkin. Silti harvalukuiset lehtipuut edustavat vain kolmea prosenttia maamme kokonaispuuston tilavuudesta.
Voimme nyt arvioida, että metsiin on jätetty – valtapuuston säästöpuureservin lisäksi – viimeisen neljän vuoden aikana miljoonia harvalukuisia lehtipuita kasvamaan, kehittymään vanhoiksi puiksi ja lopulta lahopuuksi. Kaikki hyönteispölytteiset puulajit kuuluvat säästettäviin puihin, mikä metsien pölytyspalveluiden näkökulmasta tukee puolukan ja mustikan peittävyyden todettua positiivista kehitystä yhdessä keventyneen maanmuokkauksen kanssa.
Metsätalous 1900-luvulla yksipuolisti puulajistoa. Haapaviha ja ”höpöpuiden” poisto heikensivät harvalukuisten puiden asemaa metsäluonnossa. Lahopuukaan ei ollut toivottua, ja sen monipuolisuus ja kokonaismäärä laskivat. Sittemmin kelkka on kääntynyt. Uudistavan metsätalouden tavoitteena on lisätä lehtipuuosuutta soveltuvilla kasvupaikoilla, lisätä harvalukuisten lehtipuiden määrää sekä vanhoja puuyksilöitä ja järeää runkolahopuuta kaikkien Suomessa luontaisesti esiintyvien puulajien osalta. Näin metsät pysyvät myös terveempinä, yksipuolisen puuston ollessa tuhoalttiimpi.
Metsänomistajat ovat ottaneet Metsä Groupin puulajilinjauksen vastaan tervetulleena aloitteena. Metsäkeskustelu ohjautuu nyt yhä useammin eri puulajien ympärille. Metsänomistajia kiinnostaa paitsi eri puulajien kasvupaikkavaatimukset ja seuralaislajisto, myös eri puulajien mahdollisuudet sopeuttaa metsät kohtaamaan nopeasti muuttuva ilmastomme. Suomi tarvitseekin puulajivision ja tiekartan, joka vahvistaa metsien ilmastokestävyyttä ja lisää metsälajien määrää talousmetsissä. Teollisesti hyödynnettävää puulajistoa tulee monipuolistaa, mikä edistää myös metsäluonnon suotuisaa kehitystä.
Sekä metsätalous että metsäluonnon monimuotoisuus perustuvat puulajiston, metsien kasvupaikkatekijöiden ja niiden kehitysvaiheiden määrittämään kokonaisuuteen. Sekä puuntuotantoa että metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämistä voidaan kehittää näistä samoista peruslähtökohdista. Nykyisin ei enää erikseen, vaan yhtä aikaa toisiaan tukevana kokonaisuutena.
Huomisen metsä kasvaa monimuotoisuuden hiljaisesta voimasta. Jokaisella istutetulla taimella ja metsään säästetyllä puulla kirjoitamme metsiemme tulevaisuutta. Kun annamme metsälle vaihtoehtoja, annamme niitä myös itsellemme.