Mikä ihmeen hiilinielu?


Metsän hiilinielu tarkoittaa, että metsään sitoutuu enemmän hiilidioksidia kuin sieltä vapautuu ilmakehään. Mutta miksi koko Eurooppa on juuri nyt kiinnostunut tästä perusbiologisesta ilmiöstä?


Hiilidioksidi on elämää ylläpitävä kaasu. Se on välttämätöntä yhteyttämiselle; kasvit tekevät auringon valon voimalla vedestä ja hiilidioksidista happea ja sokeria nimeltään glukoosi. Sokerin puut muuttavat edelleen muiksi aineiksi, kuten selluloosaksi.  Puut ottavat hiilidioksidia ilmasta ja varastoivat sen hiilenä itseensä.

Hiilidioksidia syntyy, kun hiiltä sisältävä aine poltetaan tai se hajoaa muuten. Hiilidioksidia syntyy myös hengittäessä. Usein kuulee sanonnan "metsät ovat maapallon keuhkot". Eivät ne ole: metsät tuottavat happea, keuhkot hiilidioksidia. Yhtä kaikki, happea tuottavat kasvit ovat elämälle välttämättömiä.

Kun puut kasvavat, ne varastoivat hiiltä runkoon, oksiin, juuriin ja lehtiin. Maaperään sitoutuu hiiltä karikkeessa. Hiili vapautuu luontaisesti takaisin ilmaan hiilidioksidina, kun puu ja karike lahoavat. Kun puuta käytetään, hiili varastoituu tai vapautuu, riippuen siitä, mitä puusta tehdään.

Puinen talo on pitkäaikainen hiilen varasto, klapi ja sanomalehti lyhytaikaisia. Puisen tuotteen voi polttaa energiaksi tai kierrättää. Puupohjaista energiaa syntyy myös selluprosessien sivutuotteena.

Suomen metsät ovat hiilinielu, koska metsien kasvu sitoo enemmän hiiltä kuin mitä sitä vapautuu metsien käytön ja luonnollisen poistuman vuoksi. Suomen kasvavat metsävarat ovat vähentäneet ilmakehässä olevaa hiilidioksidin määrää jo vuosikymmeniä.

Miksi ilmakehän hiilidioksidilla on väliä?

Hiilidioksidi on kasvihuonekaasu, eli se sitoo auringon lämpöä itseensä. Siksi hiilidioksidin määrän lisääntyminen ilmakehässä nostaa maapallon lämpötilaa. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä vaihtelee luontaisesti. Ihmisen toiminnan seurauksena ilmakehässä olevan hiilidioksidin määrä on kasvanut, koska fossiilista hiiltä – öljyä, kivihiiltä, maakaasua – on poltettu energiaksi. Olemme vapauttaneet ilmakehään hiilidioksidia, joka olisi muuten pysynyt varastoituna käytännössä ikuisesti. Näin olemme edistäneet ilmaston lämpenemistä.

Miten tämän voi tietää? Ilmakehän hiilidioksidin määrää mitataan jatkuvasti. Satojen, jopa miljoonien vuosien takaisia hiilidioksidipitoisuuksia on voitu arvioida merenpohjan sedimenttien ja kasvifossiilien perusteella.

Myös metsän hiilinielun koko vaihtelee sekä eri vuodenaikoina että eri vuosina. Puut ovat hiilinielu kasvukauden aikaan. Lämpimänä syksynä metsä on hiilen lähde: maaperän hajotus on vauhdissa, mutta kasvu on jo siltä vuodelta loppunut.

Puiden tarvitsemien valon, lämmön ja veden saatavuus vaihtelee ja siksi metsät sitovat hiiltä eri vuosina eri määriä. Lämmin ja sopivasti sateinen kesä saa metsät kasvamaan ja hiilinielu on suuri.  Kuivana kesänä kasvu ja hiilinielu jäävät vaatimattomammiksi.

Kovassa kasvuvaiheessa puut sitovat hiiltä enemmän kuin vanhemmat metsät, joissa kasvu hidastuu. Vanhat metsät ovat ennen kaikkea hiilen varasto. Aktiivinen metsien hoito on kasvattanut Suomen metsien hiilinielua, koska metsät ovat keskimäärin nuorempia ja parempikasvuisia kuin aiemmin ja toisaalta hiilen varastoja, koska puuta on metsissä enemmän kuin vaikka sata vuotta sitten. Puut ovat järeämpiä ja niitä on tiheämmässä.

Samaan aikaan metsiä on käytetty raaka-aineen lähteenä ja puuta on jalostettu erilaisiksi tuotteiksi. Näillä tuotteilla on korvattu fossiilista hiiltä sisältäviä tuotteita ja vältetty fossiilisia hiilidioksidipäästöjä. Puhutaan substituutiovaikutuksesta.

EU haluaa olla edelläkävijä

Kansainvälisen ilmastopolitiikan tavoitteena on vähentää maapalloa lämmittäviä päästöjä. Euroopan unioni on halunnut olla eturintamassa torjumassa ilmastonmuutosta. Sen vuoksi on luotu päästökauppamekanismi: Euroopassa teollisuuden käytössä olevien päästöoikeuksien määrä on rajattu ja se vähenee ajan myötä ilmastotavoitteiden mukaisesti.

Päästöjä vähentäneet tehtaat voivat myydä päästöoikeuksia niille tehtaille, jotka eivät ole päästöjä pystyneet vähentämään. Tämän ajatellaan ohjaavan kohti vähäpäästöisempää tuotantoa. Päästökauppa koskee vain osaa teollisuudesta.

Myös uusiutuvan energian lisäämiselle on tavoitteet. Suomen on tuotettava uusiutuvalla energialla 38  prosenttia kulutetusta energiasta vuoteen 2020 mennessä.

Tämän lisäksi on ehdotettu  tavoitteet sille, miten paljon päästökaupan ulkopuolisten alojen, joita ovat esimerkiksi rakentaminen, maatalous, jätehuolto ja liikenne, pitää alentaa päästöjään. EU on luokitellut Suomen vauraaksi maaksi, ja siksi Suomen päästövähennystavoite, 39 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, on yksi EU-alueen tiukimmista.

39 prosentin päästövähennystavoite koskee siis vain päästökaupan ulkopuolista sektoria. Nyt EU:ssa mietitään, miten maankäyttösektori ja metsät otetaan huomioon tässä päästöjen alentamistavoitteessa.

EU nappaa hiilinielun tavoitekoon historiasta

 Euroopan komissio on rakentamassa laskentamallia, jolla jäsenmaiden hiilinielun tavoitekoko määritettäisiin. Komissio on laskenut hiilinielun kokoa Lulucf-asetuksessa. Lulucf on lyhenne englanninkielisistä maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sanoista.

Komissio antoi ehdotuksensa heinäkuussa. Sen mukaan jäsenmaiden pitäisi tehdä metsätaloudellinen tilinpitosuunnitelma, eikä jäsenmaan metsien käytön intensiivisuus saisi nousta 1990–2009-vuosien tasosta.

"Esityksessä ole ei sanottu yksiselitteistä vertailuvuotta tai tiettyä lukua. Jäsenmaiden odotetaan määrittelevän vertailuluvun esityksen kriteerien perusteella. Komissio haluaisi lopulta itse päättää, mikä nielutavoite on", Metsäteollisuus ry:n ilmasto- ja energiapäällikkö Ahti Fagerblom sanoo.

Suomen kannalta ongelmallista on se, että biotaloutemme perustuu puun käytön lisäämiseen, mutta esimerkiksi vuonna 2009 hakkuut olivat ennätysalhaiset.
 
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan komission laskentamallissa Suomen metsät olisivat päästölähde siitä huolimatta, että ne sitovat hiiltä enemmän, kuin niiden käytöstä vapautuu. "Kasvavien hakkuumäärien jälkeen metsät säilyisivät hiilinieluina, vaikka nielun koko toki pienentyisi. Metsien ilmastoa viilentävä vaikutus jatkuu eikä siitä pidä rangaista", Fagerblom muistuttaa.

Fagerblom ihmettelee, että Suomelle on asetettu todella kovat päästöjen vähennystavoitteet ja samalla halutaan rajoittaa puunkäytön mahdollistamia päästövähennyksiä.

"Vaikuttamisen aika ei ole ohi. Komission esitys on vasta ehdotus, ja nyt väännetään kättä siitä, mitä siitä tulee. Vielä on monta paikkaa vaikuttaa, mutta ne paikat on käytettävä", Fagerblom sanoo.

Hiilinielupäätös on kansantaloudelle iso asia

"Metsät säilyvät merkittävänä hiilinieluna, vaikka hakkuut kasvaisivat paljonkin nykyisestä. Komission esityksessä biologisesta hiilinielusta tehdään laskentakaavoilla hiilen päästö. Tämä on puhdasta politiikkaa", MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen sanoo.
 
Jos komission esitys toteutuisi sellaisenaan, Suomella olisi vain huonoja vaihtoehtoja. "Joko rajoittaisimme metsien käyttöä tai Suomen valtio joutuisi ostamaan jotain kompensaatioita jostain jollakin hinnalla. Joutuisimme maksamaan sellaisesta päästöstä, jota ei ole olemassakaan", Hakkarainen sanoo.

Nielutavoitteen rikkominen olisi Suomen maineelle haitaksi. Se ja maksut voisivat myös johtaa takaisin ensimmäiseen vaihtoehtoon, hakkuiden rajoittamiseen.

"Ehdotettu Lulucf-asetus heikentäisi koko metsäsektorin tulevaisuutta. Vannomme Suomessa biotalouden nimiin, ja nyt biotaloudesta tulisikin riesa. Rajoittaisimme juuri niiden tuotteiden tekoa, joilla voimme korvata fossiilisia tuotteita", Hakkarainen ihmettelee.

Metsäsektori on Suomen kansantalouden veturi – metsäteollisuus nousi viime vuonna jälleen suurimmaksi vientitulojen tuojaksi. "Metsäsektorin rajoittaminen heikentää koko kansantaloutta", Hakkarainen muistuttaa.


Teksti: Krista Kimmo
Kuvitus videolla: Kanerva Karpo