Metsä Groupin kestävän kehityksen päällikkö Silja Pitkänen-Arten mukaan tehdyt muutokset ovat myönteisiä. ”Uudet standardit lisäävät metsien monimuotoisuutta. Koska PEFC on Suomessa valtamenetelmä, saadaan monimuotoisuustyöhön merkittävää vaikuttavuutta.”
Eläviä ja kuolleita säästöpuita
Metsänomistajan näkökulmasta PEFC:n keskeiset uudistukset koskevat säästöpuita ja suojakaistoja. Aiemman 10 säästöpuun sijaan jatkossa hehtaarille tulee jättää 10 elävää säästöpuuta sekä 10 kuollutta, yli 20-senttistä puuta.
Myös säästöpuiden minimiläpimitta kasvaa 10 senttimetristä 15 senttiin. Jos leimikolta ei löydy riittävää määrää kuollutta puuta, niiden tilalle tulee tehdä tekopökkelöitä. Säästöpuita tulee jättää ensiharvennuksesta lähtien kaikissa harvennus- ja uudistushakkuissa.
”Metsä Group on metsänomistajan suostumuksella tehnyt hakkuissa tekopökkelöitä vuodesta 2016. On hauska huomata, että hyvä käytäntö on otettu osaksi sertifiointia”, Pitkänen-Arte sanoo.
Metsä Group tekee jatkossakin tekopökkelöitä neljä kappaletta hehtaarille, jotta metsiin saadaan monipuolista lahopuustoa. Mikäli kuolleen puun määrä ylittää PEFC:n vaatiman kuolleen puun määrän, pyydetään tekopökkelöiden tekemiseen maanomistajan lupa.
Säästöpuista lahopuujatkumo
Jatkossakin säästöpuiksi pyritään valitsemaan lehtipuita sekä muita puita, joiden taloudellinen arvo metsänomistajalle on vähäinen mutta monimuotoisuudelle korkea. Säästöpuut sijoitellaan ryhmiin, ensi-sijaisesti esimerkiksi vesistöjen suojakaistoille, arvokkaiden elinympäristöjen tai avosoiden välittömään läheisyyteen.
Säästöpuiden on tarkoitus olla pysyviä. Tämän takia ne merkitään Metsä Groupilla karttoihin, jolloin ne pystytään huomioimaan myös tulevissa hakkuissa. Tarkoitus on, että ne ensin vanhenevat ja järeytyvät ja myöhemmin kuoltuaan muodostavat metsiin lahopuuta, joka on tärkeää monelle uhanalaiselle metsäeliölajille.
”Etelä-Suomessa tällaisia PEFC-sertifioinnin takia säästettyjä, ikääntyneitä säästöpuita alkaa pikkuhiljaa löytyä ensiharvennuksilta. Muutenkin ne näkyvät hienosti maisemassa”, Pitkänen-Arte kertoo.
Pitkänen-Arte kannustaa tekemään säästöpuiden valintaa jo metsän kiertokulun varhaisessa vaiheessa, sillä nuoressa metsässä sekä puuyksilöitä että puulajeja on tarjolla runsaammin kuin vaikkapa uudistushakkuuikäisessä männikössä.
Metsä Group ilmoitti kesällä, ettei se jatkossa osta harvoin metsissä esiintyviä lehtipuulajeja, kuten raitaa, tuomea, pihlajaa ja leppää. ”Nämä puulajit, jos ne täyttävät sertifikaatin läpimittavaatimukset, soveltuvat hyvin säästöpuiksi. Lisäksi säästöpuiksi tulee entiseen tapaan jättää petolintujen pesäpuut, järeät katajat, kookkaat haavat, palokoropuut sekä vanhat säästöpuut”, Pitkänen-Arte kertoo.
Kymmenmetriset suojavyöhykkeet
Vesistöjen varsille jätettävät suojavyöhykkeet levenevät viidestä metristä 10 metriin, ja jatkossa niillä saa tehdä vain poimintahakkuita. Maanmuokkausta, lannoitusta tai raivausta suojakaistoilla ei sallita. ”Muutoksen myötä 3,5 prosenttia metsäpinta-alasta siirtyy peitteisen metsänkäsittelyn piiriin, mikä on merkittävä lisäys”, Pitkänen-Arte sanoo.
Suojavyöhykkeillä turvataan vesistön tilaa, minkä lisäksi niillä on osuutensa myös lajien monimuotoisuudelle. Myös avosoiden reunaan tulee jatkossa jättää 10 metrin suojakaista. ”Vesistöjen reuna-alueet sekä vaihettumisvyöhykkeet poikkeavat usein lajistoltaan muusta metsästä.” Suojavyöhykkeiden lehtipuulajisto on usein monipuolinen.
Tiheiköitä kaikissa käsittelyvaiheissa
Tiheiköillä on uudessa standardissa aiempaa vahvempi asema. Niitä tulee säilyttää kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa. Metsä Groupin oman ohjeistuksen mukaan suojatiheiköitä jätetään yksi jokaista alkavaa kolmea hehtaaria kohden. Hyvän tiheikön koko on noin yhden aarin eli kymmenen metriä kanttiinsa.
”Uudistus ei tuo muutoksia Metsä Groupin toimintatapaan, sillä olemme jättäneet suojatiheiköitä osana metsänhoitoa jo pidemmän aikaa. Isossa kuvassa muutoksella toki on merkitystä”, Pitkänen-Arte kertoo.
Sopiva paikka suojatiheikölle on esimerkiksi säästöpuuryhmän alla. Myös kosteat painanteet, ojien ja peltojen reunat, kivikkoiset tai muuten hankalasti käsiteltävät maaston kohdat soveltuvat hyvin.
Laadun seuranta tarkentuu
PEFC-standardin uudistus velvoittaa metsäalan toimijoita jatkossa myös entistä tarkempaan tiedonkeruuseen ja työntekijöiden ohjeistukseen. ”Me Metsä Groupilla olemme tehneet sisäistä laadun seurantaa systemaattisesti jo pitkään. Osuuskuntapohjaisena toimijana meille on tärkeää, että esimerkiksi tarjoamiemme metsänhoitopalveluiden laatu säilyy korkealla tasolla. Esimerkiksi huolella ja ajoissa tehdyt taimikonhoitotyö näkyvät seuraavissa metsänkäsittelyn vaiheissa.”
Uusia kriteereitä aletaan noudattaa kaikissa hakkuissa ja metsänhoidon toimenpiteissä 1.2.2023 lähtien. Uusien kriteerien piti tulla voimaan jo 1.1.2023, mutta muutos viivästyi kuukaudella.
Metsänomistajan mukanaolo PEFC-sertifioinnissa jatkuu normaaliin tapaan. ”Metsäsertifiointi, sen mahdollistama puun alkuperän seuranta ja vastuullisuuden todentaminen ovat tärkeitä lopputuotemarkkinoillamme”, muistuttaa Pitkänen-Arte.