Sekametsässä kuusi, mänty, koivu, haapa

Karukin metsä on monimuotoista


​​​Luonnon monimuotoisuutta ajatellen Suomi on verrattain karu maa. Luontaisena kasvavien puulajien määrä on pieni: neljä havupuulajia ja 27 lehtipuulajia.


Suomi kuuluu boreaaliseen vyöhykkeeseen, jolla on noin neljännes maapallon metsäalasta, metsävaroista kolmannes ja havupuista peräti puolet. Siksi ei olekaan yllätys, että Suomen tärkeimmät luontaiset puulajit ovat mänty, kuusi, koivu, haapa ja leppä. Tyypillistä Suomen metsille on, että ne voivat luontaisestikin kasvaa yhden puulajin metsiköinä kuten kuivilla kankailla männikköinä. Lehtipuiden osuus Suomen puuston kokonaistilavuudesta on noin viidesosa, ja ne kasvavat tyypillisesti sekametsissä.

Luontaiset puulajit ovat merkittäviä ekosysteemille ja luonnon monimuotoisuudelle. Noin puolet Suomessa tavatusta lajistosta onkin metsälajeja, sillä ne ovat sopeutuneet käyttämään Suomessa jo vuosituhansia kasvaneita puulajeja ravintonaan, pesäpaikkanaan tai kasvualustanaan.

Usein ajatellaan, että metsätalous on tasapainoilua metsämaan tuottavuuden ja monimuotoisuuden kanssa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä suurin osa Suomen metsälajistosta tulee hyvin toimeen normaalissa talousmetsässä.


Metsänuudistamisessa kiteytyy metsätalouden pitkäjänteisyys
Metsien uudistaminen luontaisilla puulajeilla on tärkeää, sillä se takaa lajien elinympäristön säilymisen. Metsänhoito-ohjeiden mukaan harvinaisempia puulajeja kuten jaloja lehtipuita säästetään metsätaloustöissä. Varma keino uudistaa metsää on istuttaa taimia. Metsä Groupissa istutetaan neljä tainta yhden kaadetun puun tilalle. Tällä turvataan, että metsät pysyvät elinkelpoisina myös tuleville sukupolville.

Mistä taimet sitten tulevat? Kotimaisilta taimitarhoilta, joiden toimintaa ja taimien terveyttä sekä laatua valvoo Suomessa elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Koska puulajit ovat kasvaneet Suomessa tuhansia vuosia, metsäpuut ovat sopeutuneet tietyn kasvualueen ilmasto-oloihin. Esimerkiksi jo parisataa kilometriä pohjoisempaan siirretyt puut kasvavat myöhempään kuin paikalliset puut. Tällöin pakkanen pääsee yllättämään, ja se vioittaa puiden talveentumattomat solukot altistaen ne erilaisille tuhoille.


Monimuotoisuutta varjellaan sertifioinnilla ja yhteistyössä WWF Suomen kanssa

Oleellista monimuotoisuuden varjelemisessa on Suomen metsälaki. Monimuotoisuutta osoitetaan markkinoilla metsien sertifioinnilla. Metsäsertifiointi edellyttää esimerkiksi, että hakkuualueelle jätetään tietty määrä säästöpuita muodostamaan elinympäristöjä kuollutta ja lahoa puuta tarvitseville eliölajeille. Metsä Groupin käyttämästä puusta 84 % on sertifioitua.

Metsä Group edistää metsien monimuotoisuuden säilymistä myös WWF Suomen kanssa esimerkiksi talousmetsälehtojen ja paahderinteiden käsittelystä sekä säästöpuuryhmien kulotuksessa. Lehdot ja paahderinteet ovat tärkeitä, sillä kaksi kolmasosaa Suomen uhanalaisista metsälajeista käyttää niitä ensisijaisena elinympäristönään. Tietyt harvinaiset lajit puolestaan suosivat hiiltyneitä puita, minkä vuoksi kulottaminen ja säästöpuuryhmien poltto lisäävät monimuotoisuutta.

Metsänhoidolla on siis huomattava rooli monimuotoisuusarvojen turvaamisessa – myös WWF Suomen mukaan. WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder kommentoi asiaa Metsä Groupin kestävän kehityksen raportissa seuraavasti:
”Yhteistyöllä Metsä Groupin kanssa pääsemme vaikuttamaan metsänhoidon käytöntöihin, jotka ovat avainasemassa siinä, miten monimuotoisuutta vaalitaan esimerkiksi paahderinteillä ja talousmetsälehdoissa.”

Metsä Group on myös mukana WWF:n metsähaasteessa, jossa kehotetaan tutustumaan WWF:n metsänhoito-oppaaseen, johon on koottu talousmetsien luonnonhoidon keskeisimmät menetelmät.
Opas on Metsä Groupille käyttökelpoinen apuväline suunniteltaessa hakkuita ja luonnonhoidon toimenpiteitä yhdessä metsänomistajan kanssa.

Monimuotoisuutta männystä hirveen

Mänty-Pine.jpgMänty, Pinus sylvestris
​Mänty on kuivien kankaiden puulaji, joka vaatii paljon valoa. Se kasvaa nopeasti ja kestää syvälle maahan ulottuvan paalujuuren ansiosta hyvin myrskyjä. Muitakin tuhoja mänty kestää hyvin, mutta viljellyissä taimikoissa hirvet, hyönteiset ja myyrät saattavat tehdä vahinkoa.
Kuusi, Picea abies

Kuuselle paras kasvupaikka on tuore ja ravinteikas maa. Kuusitaimet viihtyvät varjossa, ja pintakasvillisuus häviää usein varttuneista kuusista oksien voimakkaan varjostuksen ja happaman neulaskarikkeen vuoksi. Kuusi ei maistu hirville, myyrille tai jäniksille, sillä se on pahanmakuinen. Niiden sijaan kuusen merkittävin tuhonaiheuttaja on runkoa lahottava kuusenjuurikääpä.

Kuusi-Spruce.jpg
Koivu-Birch.jpgKoivu, Betula pubescens ja Betula pendula

Koivuja on useampi eri laji, joista hieskoivu menestyy kosteammilla paikoilla kuin rauduskoivu. Soistuneet metsät, rannat sekä peltojen ja teiden reunamat ovat usein hieskoivun valtaamia. Rauduskoivu – Suomen kansallispuu – valtaa hakkuualan ensimmäiseksi, ja se viihtyy kuivissa, tuoreissa ja valoisissa metsissä. Istutettujen koivikkojen vaivana ovat hirvet ja myyrät.

Haapa, Populus tremula

Haapa kasvaa komeimmin valoisissa, kuivissa ja tuoreissa metsissä. Haavat jätetään usein hakkuissa säästöpuiksi, sillä ne ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Iäkkäät haavat lahoavat sisältä päin, mikä tekee niistä erinomaisen pesäpuun linnuille ja muille kolopesijöille. Haapa tarjoaa elinympäristön useille eliölajeille – haavalla voi elää jopa 350 lajia sieniä, jäkäliä ja hyönteisiä. Lisäksi haavat ovat esimerkiksi hirvien lempiruokaa.

Haapa-Aspen.jpg
Leppä-Alder.jpgLeppä Alnus incana, Alnus glutinosa

Harmaaleppä viihtyy valoisilla rannoilla ja pientareilla. Harmaalepät alkavat usein lahota jo 50-vuotiaina, jonka vuoksi ne ovat merkittäviä monimuotoisuudelle. Tervaleppä kasvaa parhaiten ravinteikkailla paikoilla ja veden äärellä. Niiden juurinystyröissä elää Frankia-sädesieniä, jotka sitovat typpeä. Siksi lepät eivät ota syksyllä talteen lehtivihreää vaan lehdet tippuvat vihreinä. Näin osa typestä vapautuu maahan parantamaan ympäröivää maaperää.

Suomessa sudet, ahmat, karhut ja hirvet elävät metsissä – niihin voi siis törmätä jopa marjankeruuretkellä.

Hirvi, alces alces, on Suomen suurin nisäkäs, tärkein riistaeläin ja metsien kuningas. Niin ja Metsä Groupin tunnus, vaikka aiheuttaakin merkittäviä vahinkoja metsätaloudelle ruokamieltymyksillään. Hirvet syövät vuodenajan mukaan vaihdellen puiden ja pensaiden oksia ja versoja, muun muassa haapaa, pihlajaa, pajuja ja koivua, talvella lisäksi mäntyä ja katajaa. Hirvet aiheuttavat pahimpia tuhoja männyn- ja koivuntaimikoissa keski- ja kevättalvella, mutta ne syövät sekä männyn että etenkin lehtipuuntaimia myös kesällä ja syksyllä. Mänty on tärkein talviravinto, kun taas kesällä etusijalla on rauduskoivu. Suuri hirvi voi syödä kesällä jopa 50 kiloa päivässä. Silloin kun on varaa valita, hirven haju- ja makuaisti kertovat, missä kasvissa on eniten ravinteita ja vähiten kasvien erittämiä haitallisia puolustusaineita. Se ohjaa mieltymyksiä.

Hirvi-Moose.jpg

 

Tutustu muihin Metsä-sisältöihin